Nomadland. Ohjaus: Chloé Zhao. 108 min. 2020.
Chloé Zhaon ohjaama ja käsikirjoittama Nomadland kuuluu koronarajoitusten höltymisen jälkeisen ajan suuriin onnistujiin, etenkin mikäli menestystä mitataan palkintogaaloissa. Elokuva on palkittu muun muassa Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnolla Kultaisella leijonalla, parhaan draaman ja ohjauksen Golden Globeilla sekä parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscareilla.
Nomadland alkaa kohtauksesta, jossa Frances McDormandin (niin ikään Oscarin arvoisesti) esittämä Fern pakkaa entisen elämänsä esineistöä pakettiautoonsa, joka toimii myös hänen uutena asumuksenaan työnetsinnässä. Empiren pikkukaupunki, jossa Fern on asunut edesmenneen miehensä kanssa, on kaivoksen sulkemisen jälkeen käytännössä kadonnut kartalta postinumeroaan myöten.
Elokuva pohjautuu Jessica Bruderin kirjaan Bruderin Nomadland: Surviving America in the Twenty-First Century. Haastattelupohjainen tietokirja kertoo Yhdysvaltoja asuntoautoilla kiertävistä ikäihmisistä, jotka lomailun sijaan matkaavat kausitöiden perässä, koska heidän eläkkeensä ei riitä kattamaan edes elinkustannuksia.
Nomadlandissa työssäkäyvän mutta asunnotonnottoman köyhälistön kuvaukseen on lisätty fiktiivinen Fern, joka tapaa kaltaisiaan vaeltajia muun muassa Amazonin logistiikkakeskuksessa, juurespelloilla ja aavikkoleireillä.
Sivuosissa tosielämän nomadit näyttelevät itseään ja kertovat elämäntarinansa. Finanssikriisi, asuntokupla ja sairaudet yhdistettynä yhteiskunnan olemattomiin turvaverkkoihin ovat suistaneet monet kiertolaiselämään, jossa vapaus ja omaehtoisuus yhdistyvät epävarmuuteen ja turvattomuuteen.
Puolidokumentaarinen esitystapa tuo elokuvaan autenttisuuden tuntua. Aavikkoleirien nuotiotulilla kuuluvat suru ja yksinäisyys, mutta toisaalta moderneihin kulkureihin ja paimentolaisiin rinnastuvassa alakulttuurissa on vahvaa yhteisöllisyyttä ja keskinäistä lämpöä.
Fernin matka halki Amerikan karun kauniin länsiosan toisintaa lännenelokuvista tuttuja maisemia. Kauniisti kuvattujen vuoriston, punapuumetsien ja kanjonien keskellä vaeltavan yksilön luontosuhteessa näkyy Zhaon elokuvallinen velka Terrence Malickille.
Kaiken tämän huomioon ottaen parhaan ohjaajan Oscarilla vasta toisena naisena palkitun Zhaon seuraava projekti tuntuu yllättävältä mutta samaan aikaan kiinnostavalta; Marvel Comicsin supersankarielokuva Eternals muodostaa niin budjetiltaan kuin tyylilajiltaan melkoisen kontrastin Zhaon koko aiempaan tuotantoon.
J. K. Silvennoinen