Mesta.net kävi Suonenjoella Kari Tapiosta kertovan Olen suomalainen -elokuvan lehdistötilaisuudessa.

Olemme Suonenjoen torilla, jonka laidalla on kivestä veistetty Kari Tapion muistomerkki. Sen kylkeen on kirjailtu Myrskyn jälkeen -kappaleen kertosäkeistön sanat. Tällä paikalla toimi väliaikainen sairaalarakennus, jossa Kari Tapio syntyi vuonna 1945.

Tässä lähettyvillä sijaitsevat Kari Tapiolle rakkaat paikat: kalaisa Iisvesi, hyppyrimäen monttu sekä metsäpolut, joissa hän ajeli mopollaan.

Kari Tapio kunnioitti savolaisjuuriaan. Hän muisteli usein julkisuudessa lämmöllä nuoruusvuosia Suonenjoella.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen…

Kari Tapion roolissa nähtävä Matti Ristinen ei muista käyneensä aiemmin Suonenjoella. Kärsämäellä varttunut  Ristinen on itsekin ”pienen kylän poikia”. Kari Tapion tavoin hänkin lähti nuorena miehenä pikkukylältä maailmalle tavoittelemaan unelmiaan.

”Ajattelen Karia inhimillisenä ihmisenä, jolla oli suuri lahja, jonka eteen hän teki valtavasti töitä. Hän oli duunarin peruskuva, jonka takia hän oli erittäin rakastettu. Se työ kuului hänen äänessään”, pitkään Helsingissä asunut näyttelijä toteaa.

Ristinen uskoo, että jokainen katsoja löytää oman kosketuspinnan Olen suomalainen -elokuvasta.

”Roolissa kiinnostivat minua myös 1970 ja 1980 -luvut, joista ei ole tehty kovin paljon ajankuvia.  Silloin sukupuoliroolit olivat konservatiivisempia. Miehen oli lähdettävä töihin ja naiset jäivät kotiin hoitamaan lapsiaan. Mitä ihmiset ajattelivat silloin?”

Ristinen sai valmistautua rooliinsa poikkeuksellisen kauan, noin puolitoista vuotta. Hän yritti  omaksua Karti Tapion puhetavan ja harjoitteli fyysistä esiintymistä karaokessa.

”Tapasin musiikkiammattilaisia ja selvitin, miksi hänestä tuli kirkkain tähti. Esimerkiksi Liikasen Ekin kanssa juttelimme tuntikaupalla. Hänellä oli paljon tarkkoja muistoja. Tämän elokuvan parissa ihmisillä oli tarve puhua asioista kaunistelematta. Asioista on puhuttu niin kuin ne ovat tapahtuneet. Sen tuntui hienolta.”

Jatkuu kuvan jälkeen…

Talvikki Eerola esittää elokuvassa nuorta Piia Viheriävaaraa. Eerola kertoo saaneensa vapaat kädet rooliinsa suhteen. Hän valmistautui siihen muun muassa lukemalla ja katsomalla Piian ja Karin haastatteluja ja kotivideoita.

Olen suomalainen on pohjimmiltaan rakkauselokuva, joka kertoo 45 vuotta kestäneestä avioliitosta. Eerola kertoo pohtineensa, mikä oli se liima, joka piti heidät yhdessä.

”Piian rakkauden määrä teki minuun suuren vaikutuksen. Hän seisoi aina miehensä vierellä, vaikka vastoinkäymisiä riitti. Hän ei luovuttanut, vaan uskoi aina, että jonain päivänä asiat järjestyvät. Mietin paljon, mistä hän sai sen voiman.”

”Heillä oli samanlainen huumorintaju. Se oli varmasti suuri voimavara”, Eerola pohtii,

Jatkuu kuvan jälkeen…

Ohjaaja Aleksi Mäkelä otti elokuvan henkilökohtaisena ja löysi itsestään samoja puolia kuin Kari Tapiosta.

”Olen viisikymppinen perheenisä, taiteilija ja tuurijuoppo. Elokuvan tekeminen oli huomattavasti helpompaa saman kokemusmaailman ansiosta, tiesin mistä puhuin”, Mäkelä toteaa.

Elokuvassa kurkistetaan myös musiikkibisneksen kulisseihin. Mäkelä toteaa, että viihdemaailma on muuttunut paljon vuosien saatossa.

”1980-luku oli kosteaa aikaa. Ja vielä 1990-luvullakin kuvauspaikalla haisi usein viina, mutta ei enää. Nyt ilmapiiri on muuttunut ja dokaamiseen puututtaisiin. Ja hyvä niin. Eikä sitä jaksaisi enää riekkua ja tehdä töitä yhtäaikaa”, hän naurahtaa.

Joona Jalkasen mukaan elokuva on realistinen kuvaus hänen isästään. Hän kokosi elokuvaa varten kotivideoita, valokuvia ja rakkaus- ja fanikirjeitä.

”Elokuvassa ei ole mitään keksittyä. Isä ura ja elämänkaari sopivat hyvin elokuvaksi sellaisenaan. Olen nähnyt elokuvan kaksi kertaa. En ole pystynyt vielä rekisteröimään kaikkea”, hän sanoo.

Jalkasen mukaan elämäkertaelokuva oli tapetilla jo hänen isänsä eläessä. Tosin eri tekijöiden toimesta kuin nyt.

”Meihin oltiin yhteydessä jo 2000-luvun taitteessa. Isäni oli epäileväinen, että riittääkö hänen tarinansa elokuvaksi. Asia jäi hautumaan. Myöhemmin puhuimme elokuvasta äitini kanssa. Se oli hänen haaveensa, joka saatettiin nyt maaliin.”

Olen suomalainen sai ensi-iltansa 13.9.

Elisa Viihteen suosituimpiin sarjoihin lukeutuvan Downshiftaajat-alkuperäissarjan kolmannen tuotantokauden kuvaukset alkavat tänään maanantaina 23. syyskuuta Uudellamaalla.

Uudet jaksot tulevat katsottaviksi Elisa Viihteen Aitio-suoratoistopalveluun loppuvuodesta 2020.

Kolmannella kaudella Kuuseloiden elämä mullistuu kun Tommi (Jussi Vatanen) saa yllättävän työtarjouksen kotiseudultaan Hankalammelta. Paluumuutto maaseudun rauhaan ei kuitenkaan suju ihan niin pehmeästi kuin suunnitelmissa on ollut, vastassa onkin hieman hankalampi projekti.

Draamasarjan pääosissa jatkavat aiemmilta kausilta tutut Jussi Vatanen, Iina Kuustonen, Mikko Leppilampi, Niina Lahtinen, Anna-Leena Härkönen ja Kaija Pakarinen. Tulevan kolmannen kauden ohjaavat Juha Lankinen (Suden hetki, Uusi päivä) ja Antti Heikki Pesonen (Sipoon herttua 2, Päin seinää, Roba).

Downshiftaajien ensimmäinen kausi julkaistiin marraskuussa 2015 Elisa Viihteessä. Molemmat kaudet on esitetty myös Ylellä.

”Downshiftaajat oli ensimmäisiä Elisa Viihteen alkuperäissarjoja, ja se on myös yksi kaikkien aikojen katsotuimmista ohjelmista Elisa Viihteessä. On mahtavaa tuoda katsojille uusi kausi tästä erittäin pidetystä sarjasta, kommentoi Elisa Viihteen sisältöliiketoiminnan johtaja Ani Korpela.

Downshiftaajat -sarjalla huikeat katsojamäärät

Pyörillä kulkeva ruumisarkku

Rush. Ohjaus: Ron Howard. Pääosissa: Chris Hemsworth, Daniel Brühl. 123 min. K-12.

Monet tuntuvat pitävän 1970-lukua formula 1:n kulta-aikana, mikä ainakin osittain liittyy lajissa vielä tuolloin elimellisesti läsnä olleeseen hengenvaaraan. Ron Howardin Rush vetää tästä narusta muistuttamalla jo ensimmäisten kuviensa aikana aikakauden lohduttomista tilastoista.

Metodi on sama kuin Sennassa (2010) mutta tunnelma tyystin erilainen. Asif Kapadian hienossa dokumentissa kuoleman läheisyys rakentaa surumielisen tunnelman, mutta Howardin ja käsikirjoittaja Peter Morganin (Frost/Nixon, The Queen) tulkinta on vaaraa romantisoiva, miltei ihannoiva. F1-auto vertautuu toistuvasti ruumisarkkuun, kuljettajat kuolemaa halveksuviksi sankareiksi.

Rush keskittyy James Huntin ja Niki Laudan vuoden 1976 ikimuistoiseen mestaruustaisteluun, jota värittivät Laudan traaginen ulosajo ja hämmästyttävä paluu radalle vielä saman kauden aikana.

Elokuva kuvaa pikkutunneille juhlivan Huntin (Chris Hemsworth) miehekkäänä playboyna, Laudan (Daniel Brühl) aikaisin nukkumaan menevänä, rotankasvoisena insinöörinä. Legendaarisen, joskin lyhytaikaisen, taisteluparin fyysiset ja persoonalliset eroavaisuudet ovat kiinnostavia mutta tulisivat huomatuiksi ilman kohdevalaistustakin. Miesten välistä kitkaa rakennetaan elokuvassa alasarjoista alkaen; tosielämän ystävyys on kerronnallisista syistä häivytetty.

Etenkin Brühl tavoittaa jotain keskeistä esikuvansa olemuksesta vaikuttamatta imitaattorilta, mutta Huntin ja Laudan välinen dialogi tuntuu pikemminkin alleviivaan ohjaajan ja käsikirjoittajan ajatuksia kuin palalta todellista varikkokeskustelua.

Howard jatkaa liikkumistaan maskuliinisessa maailmassa, jossa naisilla on sija korkeintaan miehisen energian katalysaattoreina. Parasta Rushissa ovat kuvaukseltaan, leikkaukseltaan ja intensiteetiltään komeat kilpa-ajot, joiden rinnalla vauhdikkainkin F1-lähetys vaikuttaa hidastetulta sunnuntai-ajelulta.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa Rush Elisa Viihde Vuokraamosta

AJ Annilan ja Alli Haapasalon ohjaama vakoojatrilleri Nyrkki tempaisee katsojan ensimetreiltä mukaansa 1950-luvun kylmän sodan aikaiseen agenttimaailmaan. Nyrkin päärooleissa näyttelevät Emmi Parviainen, Olavi Uusivirta, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola ja Katja Küttner.

Elisa Viihteessä perjantaina ensi-iltansa saanut sarja kuvattiin Helsingin seudulla, josta löytyi vielä riittävä ja monipuolinen määrä 1950-luvun kuvauspaikkoja. Sarjan keskeisin kuvauskohde löytyi Vantaan Backaksen kartanolta, jonka vanhan puimalan viljakuivaamoon lavastettiin agenttiryhmä nyrkin salaisen päämajan maailma.

Kun lavastaja Christer Hongisto tuli ensimmäisen kerran katsomaan kuvauspaikkaa elokuussa 2018, näky ei ollut silmiähivelevä ja pieni epäusko valtasi mielen.

”Täällä oli silloin polviin asti heinää ja sahanpurua. Alin kerros oli täynnä vanhoja kodinkoneita ja renkaita. Kuljetimme täältä neljä lavallista roinaa kaatopaikalle”, Hongisto muistelee.

Kuivaamossa on neljä kerrosta, joista jokainen lavastettiin tarkasti pienetkin yksityiskohdat huomioiden 50-luvun tyylisesti. Kerroksista löytyy 50-luvun tyyliin tehtyjä toimistotiloja, lepohuoneita, asevarasto, pimiö, koodinpurkupaikka, ampumarata, salakuunteluhuone, ruokavarasto sekä pommisuoja.

”Kuivaamon lavastaminen kuvauskäyttöön vaati paljon työtä ja aikaa. Uskallan väittää, että se on yksi Suomen hienoimmista lavasteista” vastaava tuottaja Teea Hyytiä Zodiak Finlandilta sanoo.

”Tämä tila on älyttömän iso. Oli vaikea arvioida ennakkoon, kuinka paljon tämä vaatii lavasteita. Jos tänne toisi vain pari pöytää, se ei näyttäisi vielä miltään. Niitä täytyy olla parikymmentä. Onneksi saimme Yleltä huonekaluja käyttöön. Niitä tuotiinkin useampi kuorma-autollinen”, Hongisto kertoo.

Sarjan äitinsä Kirsti Mannisen kanssa käsikirjoittanut Katri Manninen (kuvassa yllä) kävi katsomassa Nyrkin päämajaa jo ennen kuvausten alkua. Tutustuminen kohteeseen antoi lisäväriä käsikirjoitustyöhön.

”Saimme tietää jo varhaisessa vaiheessa, että tämä on päämaja. Se antoi meille valtavasti lisää inspiraatiota ja mahdollisuuden luoda visuaalista maailmaa jo käsikirjoitusvaiheessa”, Manninen kehuu.

Jonna Järnefelt näyttelee sarjassa suomalaistaustaista CIA-agenttia Lisa Salménia. Myös hän kertoo ihastuneensa sarjan visuaalisuuteen ja kuvauskohteisiin.

”Tätä sarjaa tehdessä ei todellakaan menty Pasilan metsiin, vaan tähän haettiin parhaan kuvauspaikat. En edes tajunnut kuinka paljon Helsingissä on epookkia jäljellä”, Järnefelt toteaa.

Järnefeltillä on idea jalostettavaksi.

”Olisi hienoa, jos järjestettäisiin Nyrkki-kiertoajeluja, jossa käytäisiin läpi kuvauspaikkoja. Minua kiinnostaisi lähteä Babylon Berlin -sarjan kuvauspaikkakiertueelle, joten varmasti monia katsojia kiinnostaa myös, missä Nyrkin kohtaukset on kuvattu.”

Elisa Viihteen alkuperäissarja on katsottavissa Elisa Viihteen Aitiossa perjantaista 4.10.2019 alkaen. Katso alta lisää kuvia.

Elisa Viihteen sarjauutuus, vakoilujännäri Nyrkki sijoittuu todella hedelmälliseen ajanjaksoon. Vuoden 1955 Helsinki on kuin tehty vakoilujännärin historialliseksi näyttämöksi.

Helsinki oli lännen portti Neuvostoliiton takapihalle. Kun padan äärellä hääri kokkeja moneen lähtöön, sormet oli helppo polttaa ja pääkokin asemasta väännettiin kulissientakaista ottelua.

Vuoden 1955 Suomi oli vakoilun kannalta kuin tutkimuslaboratorio tai testirata, jossa arkitodellisuudella ei ollut suurtakaan roolia. Oman porukan pussiin pelaaminen ja toisen maalinteon estäminen oli jatkuvaa aikaa vastaan ryntäilyä.

Mika Ronkaisen ohjaama ja hänen sekä Merja Aakon käsikirjoittaman Kaikki synnit -rikossarjan toisen tuotantokauden kuvaukset alkavat tammikuussa 2020. Toinen kausi tulee katsottavaksi Elisa Viihteen Aitioon syksyllä 2020.

Kaikki synnit -sarjan ensimmänen kausi sai ensi-iiltansa Elisa Viihteessä huhtikuussa 2019. Sarja on herättänyt kiinnostusta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Göteborgin elokuvajuhlilla Kaikki synnit palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta, ja Zürichin festivaalilla sarja kilpaili parhaan tv-draaman palkinnosta yhdessä viiden muun ympäri maailmaa valitun laatusarjan kanssa.

Sarjan ensimmäinen kausi sijoittui kuvitteelliseen pohjoispohjanmaalaiseen Varjakan kuntaan, jossa kaksi lestadiolaismiestä löytyy murhattuna.

Sarjan toisella kaudella palataan ajassa taaksepäin, vuoteen 1999. Lähestyvä vuosituhannen vaihde herättää huolta sekä maallistuneessa maailmassa että lestadiolaisessa Varjakassa, jossa aviopari löytyy kuolleena kotinsa keittiöstä. Tapausta alkaa tutkia Varjakan vanhempi konstaapeli Jussi Ritola (Matti Ristinen), jota uuden ajan uhkakuvat eivät pelota. Rikostutkinta ajaa kuitenkin Ritolan vakaan elämän sekasortoon.

Tähän mennessä Kaikki synnit -sarjan ensimmäisen kauden esitysoikeudet on myyty jo yli kolmeenkymmeneen maahan. Pohjois-Suomen kauniista maisemista ja psykologisesti kiinnostavasta draamasta tullaan nauttimaan ainakin Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Belgiassa sekä Koreassa ja Uudessa-Seelannissa.

Suomessa sarjan ensimmäinen kausi keräsi ylistäviä arvioita kriitikoilta ja oli myös katsojamäärillä mitaten hyvin suosittu.

”Kaikki synnit -sarjan kaupallinen ja taiteellinen menestys osoittaa, että pitkäaikainen työmme suomalaisen tv-draaman ja pitkien elokuvien viemiseksi kansainvälisille markkinoille kantaa hedelmää. Omaperäiset tarinat ja tuotannollinen laatu ovat vastaisuudessakin avain menestykseen. Elokuvallinen tarinankerronta on käsityötä, jonka osaaminen edellyttää taitavaa henkilöstöä, ennakkoluulottomia rahoittajia ja säännöllisesti uusia tuotantoja. Tämän vuoksi olen iloinen, että pääsemme jatkamaan Kaikki synnit -sarjaa uudella, edellistä vielä kunnianhimoisemmalla tuotantokaudella, tuottaja Ilkka Matila MRP Matila Röhr Productionilta kommentoi.

”On hienoa, että pidetty ja palkittu Kaikki synnit kiinnostaa paitsi Suomessa, myös kansainvälisesti. Se osoittaa, että taitava tarinankerronta on universaalia ja puhuttelee yli kieli- tai kansallisuusrajojen”, Elisa Viihteen sisältöjohtaja Ani Korpela toteaa.

Kaikki synnit -sarjan ensimmäinen kausi on katsottavissa Elisa Viihteen Aitiossa.

Verinen huumevieroitus

Evil Dead. Ohjaus: Fede Alvarez. Pääosissa: Jane Levy, Shiloh Fernandez, Lou Taylor Pucci, Jessica Lucas. 91 min. K-16. 2013.

The Evil Dead (1981) oli pienen budjetin, talkoohengen ja nuoruuden innon suvereeni voimannäyte, jolla 18-vuotias Sam Raimi pääsi näyttämään lahjakkuutensa. Synkän huumorin ja kauhuaineksen yhdistelmä jalostettiin poikkeuksellisen onnistuneessa jatko-osassa, Evil Dead 2:ssa (1987), vielä piirun pidemmälle.  Persoonallisessa mutta kehnohkossa Pimeyden armeijassa (1992) liikuttiin jo toisessa genressä, ja yhteistä edeltäjiin oli lähinnä pääosassa nähty Bruce Campbell.

Raimi ja Campbell ovat jälleen istahtaneet tuottajan jakkaralle, sillä jokainen ikäluokka tarvitsee omat teininsä, jotka sörkkivät veristä lattialuukkua, lukevat muinaisia loitsuja ja joutuvat demonien riivaamiksi.

Fede Alvarezin ohjaama, tavallista kunnianhimoisempi päivitys on löytänyt verisen keskitien pitämällä nostalgian nälkäiset tyytyväisinä mutta suoraa kopiointia välttäen. Erityisen tyylikäs valinta on käsityön korostaminen tehosteissa digitaalisuuden kustannuksella, onhan rosoinen kädenjälki merkittävä osa originaalin viehätystä.

Lähtöasetelmat ovat ennallaan, mutta tarinaa on päivitetty nykyteinien makua paremmin kosiskelevaksi ihmissuhdekeitokseksi, jossa joukko nuoria järjestää ystävälleen huumevieroituksen. Suoria viittauksia vanhaan ovat muun muassa nopeat kamera-ajot metsästä kohti mökkiä ja motorisoitujen työkalujen keskeinen asema taistelussa pimeyden voimia vastaan. Kohtauksista pahamaineisin, riidanhaluisen metsän ja neidon välinen, suhteellisen yksipuolinen seksiakti, on säilytetty mutta vapauksia ottaen.

Aivan kuten vuoden 2010 versiossa A Nightmare on Elm Streetistä, suurin irtiotto edeltäjiin on huumoriaineksen huuhtoutuminen synkistelyn tieltä. Komiikkaa on tosin demonin valtaan joutuvan, riettauksia kähisevän Mian (Jane Levy) olemuksen lainaamisessa William Friedkinin Manaajan Reganilta.

Evil Dead ei yllä alkuperäisen hillittömään energiaan ja kekseliäisyyteen, mutta ei myöskään häpäise sen perintöä. Aikaa se ei esikuvansa tavoin tule kestämään mutta yhden katselukerran mainiosti. Kauhuelokuvana uutukainen luottaa liiaksi sokkiefektien tehokkuuteen, eikä tavoita ympäröivän metsän luomaa klaustrofobiaa, vaikka tapahtumapaikkana on säilytetty syrjäinen mökkipahanen. Ironisesti ympäristö muistuttaa enemmän juuri tämänkaltaisia elokuvia parodioineen The Cabin in the Woodsin miljöötä.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa Evil Dead Elisa Viihde Vuokraamosta

Hermoromahduksen partaalla

Blue Jasmine. Ohjaaja: Woody Allen. Pääosissa: Cate Blanchett, Sally Hawkings, Alec Baldwin. 98 min. S. 2013.

Kahdeksankymmenen vuoden ja viidenkymmenen elokuvan rajapyykit ylittänyt Woody Allen on aivan viime vuosiin asti pitänyt yllä hurjaa ”vuosi ja elokuva” -tahtiaan. Taso on vaihdellut melkoisesti, mutta täysin teräänsä mies ei ole menettänyt.

Kahden kepeän komedian (Midnight in Paris, 2011 ja To Rome with Love, 2012) jälkeen Allen palaa vakavampaan ja rujompaan ihmiselon kuvaukseen. Jasmine (Cate Blanchett) on sisarpuolensa (Sally Hawkins) luokse muuttava, omaisuutensa, maineensa, perheensä ja mielenterveytensä miehensä keinottelun (Alec Baldwin) vuoksi menettänyt entinen seurapiirirouva.

Eurooppaan sijoittuneiden elokuvien sijaan miljöönä on jälleen Yhdysvallat. Kerronta jakautuu nykyhetkeen San Franciscossa ja New Yorkiin sijoittuviin takaumiin, jotka avaavat Jasminen romahtaneen mielenterveyden taustoja. Eurooppa-tetralogian turistipostikorttikuvaston ja Allenin New Yorkin kaupunkikuvan lempeän romantisoivan visualisoinnin sijaan kaupungit ovat neutraaleja kehyksiä tapahtumien keskittyessä sisätiloihin.

Vuolaasti pulppuava dialogi, josta suurin piirtein puolet on tekstitetty, yltää woodyallenmaiseen terävyyteen ja nokkeluuteen vain hetkittäin, ja luokkaeroihin ja superrikkaisiin kohdistuvat huomiot ovat kesyjä. Siitä huolimatta Blue Jasmine edustaa selvästi parempaa 2000-luvun Allenia.

Blanchett repii irti sairaan naisen roolistaan enemmän kuin käsikirjoitus ehdottaa. Siitä kiitos kuuluu myös Allenin omintakeiselle näyttelyohjaukselle, jonka merkitys on entisestään korostunut hänen jättäydyttyä elokuviensa pääosista.

J. K. Silvennoinen

Blue Jasmin Elisa Viihde Vuokraamossa

Raiteilta suistunut maailma

Snowpiercer. Ohjaus: Joon-ho Bong. Pääosissa: Chris Evans, Jamie Bell, Tilda Swinton, Ed Harris, John Hurt, Alison Pill. 126 min. K-16. 2013.

Lähitulevaisuudessa tiedemiesten epäonnistunut yritys pysäyttää ilmaston lämpeneminen johtaa uuteen jääkauteen. Lumen peittäessä maan nousee ihmiskunta kiskoilla kiitävään Nooan arkkiin, joka tuottaa itse energiansa ja kiertää maapalloa ikiliikkujan tavoin asemille pysähtymättä.

Bisnes- ja turistiluokan sijaan junassa myydään paluulippuja 1800-luvun luokkayhteiskuntaan. Köyhät taistelevat hengestään ahtaassa takaosassa etuoikeutettujen viettäessä ylellistä ja nautintojen kyllästämää arkea keulassa. Kuoriaisista jauhetuilla energiapatukoilla elävät slummijunalaiset kyllästyvät lopulta oloihinsa ja nousevat kapinaan.

Scifi sijoittuu usein tulevaisuuteen ja esittelee teknologisia uudistuksia mutta käsittelee silti ihmistä ja nykyhetken ongelmia. Niin on laita Snowpiercerissäkin, jonka postapokalyptisen dystopian vertauskuvallisuus on yhtä konstailematonta kuin ulkohuussin mekaniikka, eikä miniatyyriyhteiskunnan ongelmien ja rakenteen samankaltaisuutta oman todellisuutemme kanssa piilotella.

Elokuva arvostelee kapitalistista harvainvaltaa, jossa rikkaimmat omistavat kaiken ja köyhimmät hädin tuskin kehoaan tai lapsiaan. Tilda Swintonin esittämä Mason, joka on kuin irvokas imitaatio Margaret Thatcherista, perustelee alistamisen ja hyväksikäytön luonnollisen tasapainon säilyttämisellä. Jumalalliseen asemaan kohonnut, moottorin keksinyt ja siitä huolehtiva Wilford (Ed Harris) on häikäilemätön yksinvaltias mutta hänen ajatuksensa ja toimintansa samalla tavoin loogisia kuin sotasuunnitelma ylipäällikön karttapöydällä.

Snowpiercer on, aiemmin muun muassa Memories of Murderin (2003) ja The Hostin (2006) ohjanneen, eteläkorealaisen Bong Joon-hon ensimmäinen englanninkielinen elokuva. Tuekseen hän on saanut maanmiestensä lisäksi tukun nimekkäitä britti- ja yhdysvaltalaisnäyttelijöitä.

Aasialaiseen elokuvaan Snowpierceriä yhdistää lähinnä väkivallan raakuus ja estetisointi, jossa hyödynnetään kuvaustekniikoita ja kerrontaa monipuolisesti. Käsivarakameran, erikoislähikuvien ja hidastusten lisäksi mukana on muun muassa vartijan yökiikarin kautta esitetty kohtaus.

Vaunu kerrallaan etenevä vallankaappaus paljastaa aina seuraavan oven avautuessa kapinallisia hämmentäviä ympäristöjä. Yläluokan kimalteleva yltäkylläisyys samoin kuin ikkunoista näkyvät avarat ja valoisat lumipreeriat muodostavat julman kontrastin junan peräpään ahtaille ja kelmeästi valaistuille sisätiloille ja niiden steampunk-henkisille estetiikalle.

Vaunujono esitetään herkkänä ekosysteeminä, jonka lakeja ei voi kumota sellaisenaan. On joko elettävä niiden ehdoilla, luotava kokonaan uusi järjestelmä tai astuttava junan ulkopuolelle.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa  Snowpiercer Elisa Viihde Vuokraamosta

Rakastettu ja vihattu supertähti

Hienon dokumenttitrilogian päätösosaa voi suositella myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneita jalkapallosta.

Diego Maradona. Ohjaus: Asif Kapadia. 130 min. K7. 2019.

Asif Kapadianin Senna (2010) on yksi parhaista näkemistäni urheiludokumenteista ja sitä seurannut Amy (2015) vahvatunnelmainen ja koskettava kuvaus tähden deterministisestä luisusta kohti perikatoa. Hienon trilogian ”kuolevista jumalista” täydentää Diego Maradona.

Vaikka Maradona elää yhä, on Kaspadia onnistunut luomaan aiemmista osista tutun kohtalonomaisen sävyn, jossa myös ilonhetkiä ja nuoruuden viattomuutta varjostavat melankolian ja lähestyvän tuhon varjot. Tunne on läsnä jo hienossa avauskohtauksessa, jossa argentiinalaisen saapumista uudelle kotistadionilleen leikkaavat muistot nuoruudesta.  Tarkoitusta palvelee myös dokumentin rajaus Maradonan Napolin vuosiin 1984–1991, joihin mahtuivat myös kahdet MM-kisat.

Yksityiselämän jänteinä kulkevat suhde hylättyyn lapseen sekä syvenevä huumeriippuvuus. Ulkoisten paineiden lisäksi syyttävä sormi osoittaa camorraan, joka otti Maradonan sylikoirakseen, jota pidettiin hihnassa kokaiinin ja Rolexien avulla.

”Diegon” ja ”Maradonan” kaksijakoisuus korostuu useissa lähipiirin lausunnoissa. Maradona on roisto ja sankari, lapsensa hylännyt narkomaani ja liukas playboy mutta myös kiltti äidinpoika ja huolehtiva perheenisä.  Persoonan ristiriita ikään kuin tiivistyy vuoden 1986 MM-kisoissa Englantia vastaan tehtyyn kahteen maaliin: ensin ”Jumalan käsi”, sitten MM-kisahistorian hienoin hassutus.

Maradonassa oli muutakin jumalaista kuin käsi. Yleensä vertaus ”jumalasta seuraavaan” on liioittelua, pelkkä mielikuvitukseton ja tyhjä klisee, mutta köyhässä Napolissa Maradona todella nähtiin suurena vapahtajana, jonka kuva ripustettiin kodeissa Jeesuksen vierelle ja joka ei voinut kulkea julkisilla paikoilla aiheuttamatta liikennekaaosta ja hysteriaa.

Dokumentin arkistomateriaali vyöryttää hurmoksellisia piirteitä saavan kansanjoukon juhlinnan katsojan silmille pelottavana ja ahdistavana. Samalla se kuvaa taitavasti, kuinka italialaisten tiukka syleily muuttuu pikkuhiljaa tukahduttavaksi kuristusotteeksi.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

Suomalaista televisiotuotantoa juhlistavan Kultainen Venla -gaalan palkintoehdokaat on julkistettu. Koko lista nähtävissä alla.

Eniten ehdokkuuksia sai Elisa Viihteen rikosdraama Kaikki synnit, jonka toisen kauden kuvaukset alkavat tammikuussa 2020.

Göteborgin elokuvajuhlilla parhaasta käsikirjoituksesta palkittu sarja kilpailee parhaan draamasarjan ja sen käsikirjoittajat Merja Aakko ja Mika Ronkainen parhaan käsikirjoituksen kategoriassa. Lisäksi sarjan ohjannut Mika Ronkainen on ehdolla parhaasta ohjauksesta. Sarjan näyttelijöistä ovat ehdolla Johannes Holopainen parhaana miesnäyttelijänä sekä Maria Sid ja Kreeta Salminen parhaana naisnäyttelijänä.

Parhaan draamasarjan pystistä kilpailevat myös Ylen Invisible Heroes sekä M/S Romantic, Elisa Viihteen syksyn uutuus Nyrkki sekä C More -kanavan Aallonmurtaja.

Parhaan naisnäyttelijän Venlasta kisaavat Kaikki synnit -sarjan Maria Sidin ja Kreeta Salmisen lisäksi ehdolla ovat Iina Kuustonen (Ivalo) ja Emmi Parviainen (Nyrkki), Matleena Kuusniemi (Koukussa ja Maria Ylipää (Aallonmurtajasta).

Parhaan miesnäyttelijän pystiä tavoittelevat  Hannu-Pekka Björkman (M/S Romantic)
Johannes Holopainen (Kaikki synnit), Eero Milonoff (Modernit miehet)
Juho Milonoff (Pientä laittoa) ja Taneli Mäkelä (Sunnuntailounas).

Tänään julkistetun ehdokaslistan on valinnut Venla-gaalan esituomaristo, joka koostuu Televisioakatemian hallituksen jäsenistä ja tv-alan ammattilaisista. Seuraavaksi televisioakatemian jäsenet äänestävät tänään julkistetuista ehdokkaista jokaisen sarjan finalistit, jotka julkistetaan 10.12.2019.

Kultaiset venlat jaetaan tammikuun 17. päivä.

Lasten- ja nuortenohjelma

Hullu – hullumpi – yläaste, Yle Areena, Tarinapaja
Metsähaaste, Yle Areena, Yellow Film & TV
Muumilaakso, Yle TV2, Gutsy Animations
Nörtti: DragonSlayer666, Yle Areena, Dionysos Films
Pikku Kakkonen: Karhun valtakunnassa, Yle TV2, Yle lapset ja nuoret

Uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelma

Arman Pohjantähden alla, Nelonen, Armanin maailma
Digihuijatut, Yle TV1, Warner Bros. International Television Production Finland
Docventures, Yle TV2, Gimmeyawallet Productions
Suomi on metsäläinen, Yle TV1, Intervisio
TLDR MAD, Yle Areena, Gimmeyawallet Productions

Game Show

Haluatko miljonääriksi?, Nelonen, Rabbit Films
Hyvät katsojat, Yle TV1, Endemol Shine Finland
Jahti, MTV3, ITV Studios Finland
Stadi vs. Lande, MTV3, Rabbit Films
The Wall Suomi, Nelonen, Endemol Shine Finland

Keskusteluohjelma

A-Talk, Yle TV1, Yle Ajankohtais- ja uutistoiminta
Daniel Olin, Yle Fem, Svenska Yle
Minun musiikkini, Yle Teema, Yle Kulttuuri ja Viihde
Perjantai, Yle TV1, Yle Ajankohtais- ja uutistoiminta
Puoli seitsemän, Yle TV1, Yle Ajankohtais- ja uutistoiminta
Sensuroimaton Päivärinta, IL-TV
Yökylässä Maria Veitola, MTV3, Moskito Television

Lifestyle-ohjelma

Asuntokaupat sokkona, Nelonen, Moskito Television
Eränkävijät, Yle TV1, NTRNZ Media
Huvila & Huussi, Nelonen, Endemol Shine Finland
Kaappaus keittiössä, MTV3, Moskito Television
Vintage valtakunta, Yle TV1, Yellow Film & TV

Kilpailureality

Big Brother Suomi, Nelonen, Endemol Shine Finland
Koko Suomi leipoo, MTV3, Warner Bros. International Television Production Finland
Myyrä, MTV3, Warner Bros. International Television Production Finland
Selviytyjät Suomi, Nelonen, Banijay Finland
Tanssii tähtien kanssa, MTV3, Banijay Finland

Seurantareality

Atlantin yli, TV5, Rabbit Films
Elossa24h, Yle TV1, ITV Studios Finland
Ensitreffit alttarilla, MTV3 & AVA, Endemol Shine Finland
Muuttopäiväkirjat, Yle TV2, Filmaattiset
Naissotilaat, Yle Areena, Bastella Media
Supernanny Suomi, MTV3, Warner Bros. International Television Production Finland
First Dates Suomi, MTV3, Warner Bros. International Television Production Finland

Musiikkiviihde

Elämäni Biisi, Yle TV1, Yellow Film & TV
SuomiLOVE, Yle TV1, Warner Bros. International Television Production Finland
The Voice of Finland, Nelonen, ITV Studios Finland
Tähdet, tähdet, MTV3, Moskito Television
Vain elämää, Nelonen, Banijay Finland

Viihdeohjelma

Hyvät ja huonot uutiset, Nelonen, Yellow Film & TV
Pirjo, Yle TV2 & Areena, Aito Media
Pitääkö olla huolissaan?, MTV3, Rabbit Films
Sohvaperunat, Yle TV2, Endemol Shine Finland
Tuttu Juttu Show, MTV3, Artista Film
Villi kortti, Yle TV2, Yellow Film & TV

Urheilu ja events

Big Brother Suomi 24/7, Ruutu
Emma-gaala 2019, Nelonen
Jääkiekon MM-kisat 2019, MTV3 & C More
Linnan juhlat 2018, Yle TV1 & Areena
Naisten jalkapallon MM-kisat, Yle TV2 & Areena
Nenäpäivä, Yle TV1, TV2 & Areena

Vuoden ohjaaja (viihde & events)

Edward Kojonen (Selviytyjät Suomi)
Jan-Aslak Leino (Tanssii Tähtien kanssa)
Teija Paajamaa (Posse)
Tapani Parm (Linnan juhlat)
Aleksi Sariola (SuomiLOVE)

Vuoden ohjaaja (fiktio)

AJ Annila ja Alli Haapasalo sarjasta Nyrkki (Elisa Viihde, Zodiak Finland)
Mikko Kuparinen sarjasta Aallonmurtaja (C More, Warner Bros. International Television Production Finland)
Mika Kurvinen sarjasta Invisible Heroes (Yle TV1, Kaiho Republic)
Mika Ronkainen sarjasta Kaikki synnit (Elisa Viihde, MRP Matila Röhr Productions)
Jani Volanen sarjasta M/S Romantic (Yle TV1, Yellow Film & TV)

Vuoden käsikirjoittaja

Merja Aakko & Mika Ronkainen sarjasta Kaikki synnit (Elisa Viihde, MRP Matila Röhr Productions)
Atte Järvinen sarjasta Sunnuntailounas (C More, Yellow Film & TV)
Miira Karhula sarjasta Aallonmurtaja (C More, Warner Bros. International Television Production Finland)
Tarja Kylmä & Manuela Infante sarjasta Invisible Heroes (Yle TV1, Kaiho Republic)
Katri Manninen & Kirsti Manninen sarjasta Nyrkki (Elisa Viihde, Zodiak Finland)
Jani Volanen & Tommi Korpela sarjasta M/S Romantic (Yle TV1, Yellow Film & TV)

Draamasarja

Aallonmurtaja, C More, Warner Bros. International Television Production Finland
Invisible Heroes, Yle TV1, Kaiho Republic
Kaikki synnit, Elisa Viihde, MRP Matila Röhr Productions
M/S Romantic, Yle TV1, Yellow Film & TV
Nyrkki, Elisa Viihde, Zodiak Finland

Komediasarja

Aikuiset, Yle TV2, Yellow Film & TV
Jättekiva, Elisa Viihde, Zodiak Finland
Maanantai, Elisa Viihde, Tack Films
Modernit miehet, Yle TV2, Moskito Television
Sunnuntailounas, C More, Yellow Film & TV

Paras naisnäyttelijä

Matleena Kuusniemi sarjasta Koukussa (Yle TV2, Moskito Television)
Iina Kuustonen sarjasta Ivalo (Elisa Viihde, Yellow Film & TV)
Emmi Parviainen sarjasta Nyrkki (Elisa Viihde, Zodiak Finland)
Kreeta Salminen sarjasta Kaikki synnit (Elisa Viihde, MRP Matila Röhr Productions)
Maria Sid sarjasta Kaikki synnit (Elisa Viihde, MRP Matila Röhr Productions)
Maria Ylipää sarjasta Aallonmurtaja (C More, Warner Bros. International Television Production Finland)

Paras miesnäyttelijä

Hannu-Pekka Björkman sarjasta M/S Romantic (Yle TV1, Yellow Film & TV)
Johannes Holopainen sarjasta Kaikki synnit (Elisa Viihde, MRP Matila Röhr Productions)
Eero Milonoff sarjasta Modernit miehet (Yle TV2 & Areena, Moskito Television)
Juho Milonoff sarjasta Pientä laittoa (Yle TV1, Zodiak Finland)
Taneli Mäkelä sarjasta Sunnuntailounas (C More, Yellow Film & TV)

Kultainen Venla -kilpailun jäsenäänestys on käynnissä 9.12. asti.

Elisa Viihteen alkuperäissarjan Sipoon herttuan toinen kausi on julkaistu kokonaisuudessaan Aitio-suoratoistopalvelussa. Uusi kausi nousi Aition marraskuun katsotuimmaksi sarjaksi vain muutamassa päivässä.

Toisella kaudella Kari Hietalahden esittämä Pasi Kovalainen hakee uutta vauhtia liikemiesuralleen hyväntekeväisyysbisneksestä ja automarketista. Samaan aikaan Sipoossa alkaa tapahtua karseita asioita.

Kari Hietalahden mukaan Sipoon herttua on sukua yhdysvaltalaisen Better Call Saul -sarjan vakavalle komedialle, jossa ihmiset ovat ”ylitosissaan kepeiden asioiden äärellä.”

Hänen esittämänsä liikemies Kovalainen on paikoin jäätävän kylmä ja jopa pelottava hahmo. Hietalahden mukaan tarkoituksena onkin mennä äärirajoista toiseen.

”Sarjan tekeminen muuttuu hauskemmaksi, mitä enemmän tosissaan sitä tehdään”, Hietalahti tuumaa.

Sipoon herttuan ensimmäinen kausi on ollut Elisa Viihteen kaikkien aikojen suosituin komediasarja. Toinen kausi nousi muutamassa päivässä marraskuun katsotuimmaksi Aitiossa.

Hietalahden mukaan sarjan menestys perustuu Atte Järvisen loistavaan käsikirjoitukseen.

Samaa mieltä on Kovalaisen vaimoa Jaana Kovalaista näyttelevä Mari Perankoski.

”Käsikirjoitus on niin hyvä, että sitä on vaikea ryssiä. Aten (Järvinen) käsikirjoitukset ovat aina hyviä. Tuntuu aina juhlavalta, kun pääsee mukaan hänen kirjoittamiin juttuihin.”

Perankosken ja Hietalahden esittämän avioparin elämästä romantiikka on kaikonnut jo ajat sitten, mutta he tekevät kuitenkin kaikkensa perheen eteen.

”En tiedä onko heidän suhteensa edes kovin hirveä. Siinä on paljon normaalin pitkän parisuhteen näkemyksiä puolin ja toisin”, Perankoski pohtii.

”Sarjassa on myös hellyyttävää perheen sisäistä dynamiikkaan, kun keski-ikäinen mies yrittää olla näennäisen läsnä vaimolleen ja kohdata hänet. Minua henkilökohtaisesti kiehtoo se, kun mies harjoittelee nuken kanssa kuinka vaimolle puhutaan”, hän naurahtaa lopuksi.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen…

Rikospoliisi Kalle Mähösen roolissa jatkava Riku Nieminen odottaa toiselta kaudelta tutunterävää ja nopeatempoista komediaa.

”Pääsen näyttelemään luonneroolia eli väsynyttä ja turhautunutta perheenisää. Roolihenkilöni tukee kollegoitaan ja kipuilee heidän kanssaan.”

Sipoon herttua voi katsoa vain Elisa Viihteen suoratoistopalvelussa. Niemisen mukaan VOD-palvelujen myötä kilpailu on koventunut. Tv-sarjoja tehdään nykyisin aiempaa nopeammalla tahdilla ja pienemmällä kalustolla.

”Helpottavia tekijöitä on paljon. Ehkä senkin takia käsikirjoitukset ovat parempia, koska niihin pystytään satsaamaan enemmän”, Nieminen sanoo.

Toisen kauden ohjasi Antti Jussi Pesonen. Hän pitää sarjaa uniikkina sekoituksena suomalaisessa tv-kentässä.

”Olin itse sarjan ykköskauden fani, joten oli mahtava päästä ohjaajaa kakkoskautta”, Pesonen hehkuttaa.

”Sipoon herttuan kohtaukset saattavat muuttua hetkessä draamasta komediaksi. Kevyttä ja painavaa sisältöä on hyvässä suhteessa toisiinsa.

”Tämä on siinäkin mielessä moderni sarja, että päähenkilönä on antisankari, Hissun esittämä Kovalainen. Se erottaa tämän muista suomalaissarjoista”, Pesonen toteaa.

Kakkoskaudella Sipoo järjestää neuvoa antavan kansanäänestyksen uudesta kunnanjohtajasta. Käsikirjoittaja Atte Järvisen toteaa, että äänetyksen myötä Sipooseen tulee voimakas ”Brexit-henki”.

”Ensimmäisellä kaudella kaivettiin Kovalaisen koko menneisyys, joten kakkoskaudella piti mennä eteenpäin. Sarjassa on vanhaa ja uutta. Emme halunneet luopua yhdestäkään hahmosta.”

Pirjo Heikkilän näyttelee rikostutkija Salla Rusia. Hän tulee toisella kaudella raskaaksi ja pyrkii samalla tutkinnanjohtajaksi.

”Sipoon herttua on yksi suosikkijutuistani. Sarjan käsikirjoitus on jännittävä, hauska ja älykäs. Kuvauksissa oli hieno tunnelma, kun kaikki tekivät innoissaan töitä”, Heikkilä sanoo.

Lue sarjan arvio alempaa.

Sipoon herttuan kakkoskausi lunastaa odotukset ”Pasi Kovalainen ansaitsee paikkansa suomalaisessa populaarikulttuurissa”

My Life With Liberace. Ohjaus: Steven Soderbergh. Pääosissa: Michael Douglas, Matt Damon. 118. K-12. 2013.

1950-luvulla amerikkalaisten estradien parhaiten palkattujen tähtien joukkoon noussut ja siellä AIDS-kuolinvuoteelleen asti pysytellyt viihdepianisti Liberace on turkislaahuksineen lähes yhtä elimellinen osa klassista Las Vegas -kuvastoa kuin turvonnut, tilataideteokseksi muuttunut Elvis.

My Life with Liberace (2013) pohjautuu Liberacen ”avustajana” toimineen Scott Thorsonin muistelmiin, jotka paljastivat hänen ja työnantajansa suhteen todellisen luonteen. Julkisuudessa heterona esiintynyt Liberace oli kartanonsa muurien suojissa elähtänyt elostelija ja paatunut hedonisti, joka nautti ylellisestä elämästä ja porekylvyistä nuorten miesten kanssa.

Musiikkia tärkeämpää Liberacen suosiossa olivat mahtipontinen esiintyminen, kimallus ja kontakti yleisöön. My Life With Liberacessa tämä säihke ja flirtti onnistutaan tuomaan esiin. Libarace esitetään paitsi kimmeltävänä kitschinä myös ryppyjään kauhistelevana peruukittomana vanhuksena. Kauneuden ja nuoruuden palvojan turvautuminen kauneuskirurgiaan näytetään hätkähdyttävän realistisina kuvina leikkauspöydältä.

My Life With Liberace ei naura kohteelleen, eikä tee tästä yksiselitteisen vastenmielistä hyväksikäyttäjää. Merkittävä kiitos lankeaa Michael Douglasille, joka on pitkästä aikaa parhaimmillaan. Hänen tulkinnassaan on ripaus samaa hillityn charmanttia saatanallisuutta kuin Gary Oldmanin Draculassa.

Matt Damonin valinta Thorsonin rooliin on vaikeampi pala. Damonissa on luontaista viattomuutta, mutta nelikymppinen näyttelijä on auttamattoman vanha 17-vuotiaan maalaispojan rooliin. Nuorempi näyttelijä olisi tuonut vahvemmin esiin parisuhteen epätasa-arvoisuuden ja omistusluonteen.

Kaksikon suhteessa on kiintymystä ja intohimoa mutta myös irvokkaita piirteitä Liberacen muokatessa Thorsonista omaa kultaista nukkeaan. Liberacen kullalla ja kristallilla vuorattu kartano kuvataan ahdistavana, suljettuna maailmana, Thorsonin marmorisena vankilana.

J. K. Silvennoinen

Katso elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

Downshiftaajien kolmatta tuotantokautta on kuvattu loppuvuoden aikana Helsingin seudulla. Suurin osa sarjan kohtauksista on kuvattu maalaismaisemissa Sipoon Hindsbyssä.

Suositun draamakomedian kuvaukset alkoivat syyskuussa ja ne päättyvät itsenäisyypäivänä. Uudet jaksot tulevat katsottaviksi Elisa Viihteen Aitio-suoratoistopalveluun loppuvuodesta 2020.

Menestyssarjan kolmannella kaudella Tommi ja Satu Kuuselan (Jussi Vatanen ja Iina Kuustonen) elämä mullistuu, kun Tommi saa yllättävän työtarjouksen kotiseudultaan Hankalammelta. Paluumuutto lapsuudenkotiin ja maaseudun rauhaan ei kuitenkaan suju ihan niin jouheasti kuin he luulevat.

Jussi Vatasen mukaan sarjan aihe on hyvin ajankohtainen ja ajatuksia herättävä

”Sarjassa käsitellään aihetta, josta keskustellaan paljon julkisuudessa eli missä suomalaisten pitäisi asua tulevaisuudessa. Maaseutu tyhjenee, vai tyhjeneekö? Kaikki muuttavat kaupunkeihin, vai muuttavatko”, Vatanen pyörittelee.

”On paljon ihmisiä, jotka haluaisi muuttaa maalle ja elää loppuelämänsä siellä. Mutta onko se mahdollista”, hän kysyy.

Kolmannen kauden ohjaavat Juha Lankinen (Suden hetki, Uusi päivä) ja Antti Heikki Pesonen (Sipoon herttua 2, Päin seinää, Roba).

Sarjan ensimmäinen kausi kuvattiin kesällä 2015. Ammatillisessa mielessä Downshiftaajat merkitsi Vataselle uutta aluevaltausta.

”Sarjan silloisella ohjaajalla Dome Karukoskella oli sellainen ajatus, että tehdään mahdollisimman pitkiä ottoja. Samaa tyylilajia käytetään tälläkin kaudella. Se on näyttelijän kannalta nastaa, kun ensin harjoitellaan yhdessä ja katsotaan kamerakulmia.”

Iina Kuustonen on ollut kuvauksissa kymmenkuukautisen vauvansa kanssa.

”Olen ollut äitiyslomalla koko vuoden. Nyt palasin kuvauksiin ja vauva on ollut mukanani. Se on vaatinut asennoitumista myös kuvausryhmältä, mutta lapsen mukana olo on tuonut pelkästään iloa. Joku sanoikin, että kuvauksissa pitäisi olla aina vauva, koska se parantaa ilmapiiriä ja pakottaa läsnäoloon.”

Kuustosen mukaan Downshiftaajat on ollut näyttelijäntyöllisesti yksi nautinnollisimpia töitä koko uralla.

”Tuotanto ei ole jähmeä kuin yleensä. Käytämme paljon luonnonvaloa ja liikumme nopeasti. Kuvatessa saa rikkoa sääntöjä.”

Downshiftaajien hahmot ovat kokeneet isoja elämänmuutoksia jokaisella kaudella. Niin nytkin.

”Tällä kaudella oma hahmoni joutuu isoon kriisiin itsensä kanssa. Hän kohtaa oman tarkoituksettomuutensa täällä maalla. Täällä hän ei voi paeta tunteitaain, kuten kaupungissa asuessaan.”

Niina Lahtinen lupaa, että hänen roolihahmonsa Pia Jalonen jatkaa tutun tylynä ja rääväsuisena. Lahtisen mukaan sarjan kuvauksissa on kivointa rento improvisaatiohenkisyys. Kohtaukset eivät ole niin klaffitarkkoja kuin yleensä.

”Tavoittelemme luonnollisia reaktioita”, hän toteaa.

Dowshiftaajat-sarjan tavaramerkiksi ovat muodostuneet Pian (Lahtinen) ja hänen miehensä Aaron (Leppilampi) väliset riidat, joissa ei ärräpäitä säästellä.

”Kysyin juuri Mikolta, että muistaako hän ykköskaudelta, kun ajelimme metsässä ja pysähdyimme kuvamaan pitkiä riitelykohtauksea. Roolihahmoni on estoton ja hän käyttäytyy täysin päinvastaisesti kuin itse. Sitä oli superkiva näytellä”, Niina Lahtinen kertoi sarjan kuvausten lomassa.

Kaija Pakarisen kehui sarjan käsikirjoitusta erittäinen hyväksi. Sarjan pääkäsikirjoittajana jatkaa Leo Viirret.

”Komedia perustuu tosielämän tilanteisiin. Se ei ole pelkkä tyhjän naurattaja. Tilanteet ovat vakavia, mutta ne pystytään näyttämään koomisessa valossa”, hän luonnehtii.

Pakarinen esittää Tommin äitiä. Hänen roolinsa on aiempaa suurempi kolmannella kaudella.

”Hänen miehensä on kuollut ja sen takia Tommi ja Satu tulevat pidemmäksi aikaa hänen luokseen. Pikku hiljaa eri vaiheiden jälkeen he muuttavat pysyvästi asumaan Tommin lapsuudenkotiin”

Pakarisen mukaan komedian lomaan on onnistuttua kirjoittamaan tunnistettavia elementtejä ja teemoja monen elämästä.

”Roolihahmoni etsii paikkaansa elämässään, kun rinnalla ei ole enää miestä. Yhtenä teemana on,että missä vaiheessa äidin pitää päästää irti. Tässä pohditaan, milloin hänen ei enää pitäisi puuttua lapsensa elämään? ”

Sipoolainen Annette Broman on antanut kotitalonsa Downshiftaajien kolmannen kauden pääkuvauspaikaksi. 1980-luvulla rakennettu talo esiintyy sarjassa Tommin lapsuudenkotina kuviitteellisessa Hankalammen kunnassa Keski-Suomessa.

”Kuvauspaikkajärjestäjä tuli kesällä kysymään, että sopisiko tänne tulla kuvaamaan. Paikka oli heidän mielestään sopiva, koska he etsivät kaksikerroksista 80-luvun omakotitaloa. Ajattelin aluksi, että kyseessä on joku tsoukki, mutta se olikin ihan asiaa. Ja hyvä niin, sillä tämä on ainutkertainen ja mukava kokemus”, itsekin sarjan faneihin lukeutuva Broman sanoo.

Anna-Leena Härkönen jatkaa teräväsanaisen anopin Marja-Liisan roolissa.

”Maalle muuton myötä sarjassa mennään ihan eri maailmaan. On ihana näytellä hyvää dialogia, kun ei tarvitse muutella pilkkuakaan. Jos on hyvä dialogi ja tarina, rooli on jo tavallaan siinä. Sitä ei tarvitse ruveta kehittelemään”, hän toteaa.

Juhannus on vaarallinen juhla

Ari Aster onnistuu jopa ylittämään toisella elokuvallaan Hereditaryn asettamat kovat odotukset.

Midsommar – Loputon yö. Ohjaus: Ari Aster. Pääosissa: Florence Pugh, Jack Reynor, Will Poulter, William Jackson Harper. 147 min. K16.

Ari Asterin Hereditary (2018) oli komea esikoinen ja hieno kauhuelokuva, jonka painajaismainen tunnelma ei rakentunut säikyttelystä tai graafisesta väkivallasta. Käsikirjoittaja-ohjaajan Midsommarissa on paljon samaa, kuten isolla kankaalla oikeuksiin pääsevä Pawel Pogorzelskin kuvaus, tyylitelty leikkaus, taitava rytmitys ja hieno ääniraita. Yhteistä löytyy myös sisällöstä, käsitteleväthän molemmat elokuvat läheisten menetystä, murenevaa mieltä ja esoteerista kulttia.

Dani (Florence Pugh) joutuu keskelle karmeaa perhetragediaa, minkä lisäksi suhde poikaystävä Christianiin (Jack Reynor) vetelee viimeisiään. Matka kesäiseen Ruotsiin antaa muuta ajateltavaa, tosin hieman eri tavalla kuin pariskunta etukäteen toivoo.

Koko Midsommarin ensimmäinen tunti uhrataan taustoittamaan Danin henkistä epätasapainoa, jossa pelko- ja ahdistus täyttävät mielen jo ennen kuin pakanalliset riitit ovat edes alkaneet. Nuoren naisen painajaiset, paniikkikohtaukset ja hallusinaatiot edustavat psykologista kauhua kuvatessaan todellisuuden hajoamista, asteittaista psykoosiin partaalle ajautumista.

Hereditaryssa edes päivänvalossa kylpevä koti ei luonut turvaa, vaan sen rakenteissa pesivät pahaenteisyys ja mielisairauden synkentämät sukurasitteet kuin goottilaisessa kauhussa ikään. Midsommaressa ”valoisuus”, sanan konkreettisessa merkityksessä, viedään entistä pidemmälle kauhuaineksen sijoittuessa kesäisen pohjolan auringonpaisteeseen.

Midsommar lainailee ja muokkaa pohjoista historiaa ja mytologiaa Eddan kansantaruista viikinkien kidutusmenetelmiin mutta ei kärsi vertailusta ilmeisimpään esikuvaansa, folkkauhun suurimpaan klassikkoon Uhrijuhliin (1973). Siinä missä Uhrijuhlien jännite rakentui äärimmäisen vakavasta kristinuskon ja pakanallisten uskomusten vastakkainasettelusta, on Midsommarin maailmankuva monivivahteisempi ja huumorin osuus keskeinen.

Monet kohtauksista eivät tule yllätyksinä, sillä Aster alustaa niitä taitavasti lukuisilla visuaalisilla vihjeillä, jotka pohjustavat tulevaa. Ratkaisu toimii yllättävän hienosti.

Vieraaseen kulttuuriin saapuvat ylimieliset ja lapselliset yhdysvaltalaisopiskelijat ja heidän kohtalonsa täyttävät 1980-luvulla vakiintuneen slasher-kaavaan oppikirjamaisen puhtaasti. Silti Midsommarin maailma ja kuvasto tuntuvat raikkailta ja omaperäisiltä.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa Midsommar – Loputon Yö Elisa Viihde Vuokraamosta

Elisa Viihteen alkuperäissarja Huone 301 pyörittää jännitystarinoissa hyväksi todettua kysymystä – kuinka pitkälle olet valmis menemään suojellaksesi rakkaimpiasi? Lisäksi koston teeman ympäriltä löytyy aina herkullisia näkökulmia.

Kahden aikatason jännitteillä pelaavassa sarjassa seurataan Kurtin perheen pimeää salaisuutta ja sen seurauksia. Menneisyydessä vaanii iso murhenäytelmä, jonka käänteet eivät kestä päivänvaloa.

Nykypäivään siirrettynä tapahtumat etenevät kostojännärinä. Brittiläisen Kate Ashfieldin käsikirjoittama tarina etenee luontevasti hyppien nykypäivän ja vuosikymmenen takaisten tapahtumien keskipisteessä. Menneisyyttä kuvaavissa jaksoissa seurataan kohtalokasta kesää, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Nykypäivän tapahtumat laajenevat kesäpaikan ympäristöstä Kreikan saarille asti.

Menneisyyden jaksoissa porukka on yhdessä tiiviissä pihapiirissä, tuoreempi tarina hajoittaa tekijäjoukon kauhutarinoista tutulla tyylillä. Aikatasojen välillä syy-yhteydet avautuvat matkan varrella. Nykypäivän jaksoissa paljastetaan vain niin paljon, kuin on välttämätöntä jännityksen kasvattamiseksi ja toiminnan selittämiseksi. Tiivis leikkaus kasvattaa klaustrofobista tunnelmaa.

Ennakkokatselun perusteella Mikko Kuparisen ohjaama sarja lähtee liikkeelle hieman verkkaisesti mutta kuin huomaamatta ajatus kääntyy yksinkertaisesta kostojuonesta monimutkaisemmille tarinapoluille. Viimeistään kolmannen jakson kohdalla tiivistyvä tempo ja toiminnan rytmittäminen molemmille aikatasoille, aiheuttaa jännityksen kohoamisen toiseen potenssiin. Kolmannessa jaksossa paljastetaan sarjan liikkeellepaneva salaisuus – jakson päättyessä sarjan kiinnostavuus on myös viritetty huippuunsa. Käsikirjoittajat onnistuvat esittämään auki olevia kysymyksiä kiitettävän runsaasti ja katsojalle jätetään käteen vain kertaalleen katsottuja kortteja.

Juttu jatkuu…

Tiivis ja riittävän nopeatemponen kerronta vaati paljon myös näyttelijöiltä. Perheen patriarkkana Antti Virmavirta on sarjan kantavia voimia. Jussi Vatanen on parempi pulloon tarttuvana surkimuksena kuin nykypäivän jaksojen takakireänä pukumiehenä. Tuntemattomasta sotilaasta tutun Andrei Alénin sekä Kreeta Salmisen roolihahmot jäävät valitettavan värittömiksi. Myös Leena Pöysti unohtuu välillä Syke-sarjan kulisseihin, mutta kapinoivaa naapurin poikaa esittävä Supermarsu-leffasta tuttu Viljami Lahti onnistuu välittämään onnistuneesti pinnan alla kuplivaa raivoa ja näköalattomuutta. Myös nuorukaisen isää esittävä (myös elävässä elämässä isä-ja poika -parivaljakko) Jarkko Lahti yrmyilee muutaman kerran vakuuttavasti. Tyttö nimeltä Varpu -elokuvassa loistanut Linnea Skog unohtuu kolmessa ensimmäisessä jaksossa vielä taka-alalle.

Ennakkokatselun perusteella Huone 301 antaa lupauksia piinaavan jännityksen huipentumasta. Nopeatempoinen ja oivallisesti rytmitetty leikkaus antaa katsojalle kaiken aikaa uutta pähkinää purtavaksi. Tarinan jatkuessa pääosaan nousee uskottavuus – jos käsikirjoittavat onnistuvat pitämään tarinan suurinpiirtein maan pinnalla, käsissä on todellinen kotimainen jännäritapaus.

Teksti: J.A. Kaunisto

Huone 301 -sarjan kolme ensimmäistä jaksoa on katsottavissa Elisa Viihde Aitiosta.

Uuden ja vanhan Hollywoodin rajalla

Once Upon a Time in Hollywood on parasta Tarantinoa aikoihin.

Once Upon a Time in Hollywood. Ohjaus: Quentin Tarantino. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt. 162 min. K16.

Quentin Tarantinon ura alkoi Reservoir Dogsilla (1992) ja Pupl Fictionilla (1994) niin väkevästi, että maine elokuvan kapinallisena uudistajana ja supertähtenä betonoitiin välittömästi. Sittemmin hän ei ole yltänyt samalle tasolle, ja jo vuosikymmenen on tuntunut siltä kuin Tarantino tekisi suhteellisen viihdyttäviä välitöitä, joissa aiemmat vahvuudet ovat muuttuneet maneereiksi.

Once Upon a Time in Hollywood kuitenkin osoittaa, että ohjaaja-käsikirjoittajan liekinheittimessä riittää edelleen napalmia.

Se kuvaa vuoden 1969 Hollywoodia Rick Daltonin (Leonardo DiCaprio) ja Cliff Boothin (Brad Pitt) näkökulmasta. Rick on ollut lännensarjan tähti 1950-luvulla, mutta ottaa nykyään sivuosissa miltei tunnistamattomaksi maskeerattuna köniinsä uuden ajan sankareilta. Cliff on Rickin entinen sijaisnäyttelijä, nykyinen autonkuljettaja, juoksupoika ja lohduttaja, joka asuu asuntovaunussa koiransa kanssa. Miesten välinen suhde ei ole tasa-arvoinen mutta täynnä veljellistä rakkautta.

Once Upon a Time in Hollywood on ohjaajansa neljäs peräkkäinen epookkielokuva, mutta se on edeltäjiään viihdyttävämpi ja ennen kaikkea sydämellisempi. Tarantino manipuloi elokuvansa sisäistä maailmaa syvempien metatasojen ja genrehyppyjen kautta kuin kertaakaan urallaan.

Todelliset henkilöt ja tapahtumat sekoittuvat nostalgialla siveltyyn vaihtoehtohistoriaan, joka tarkan ajankuvan sijaan on uskottava ja yhtenäinen suhteessa Tarantinon ihanteisiin ja elokuvakerrontaan. Yksityiskohtaisen tarkasti rakennettu miljöö onkin, näyttelijäsuoritusten ohella, suurin houkutin elokuvan uudelleen katsomiselle.

Tarantino viljelee tuttuun tapaansa intertekstuaalisia viittauksia hurjalla tahdilla mutta käsittelee aiempaa suoremmin myös elokuvahistoriaa ja elokuvantekemisen tapoja.  Melankolisen kaverielokuvan ja kahden hiipuvan uran kautta kuvataan laajemmin murroskautta, jossa uudet tuulet puhaltavat Hollywoodin ns. kultakauden studiojärjestelmän kulisseihin.

Rickin naapuriin muuttaneet Roman Polanski ja Sharon Tate (Margon Robbie) edustavat uutta aikaa ja tulevaisuutta, mutta antavat samalla pahaenteisen lupauksen lähestyvästä väkivallasta niille, jotka tuntevat Mansonin ”perheen” hirmutyöt ja Tarantinon viehtymyksen väkivallan kuvaukseen.

J. K. Silvennoinen

Vuokraa Once Upon a Time in Hollywood Elisa Viihde Vuokraamosta

Helsinkiläinen laulaja ja lauluntekijä Anni Lahe on tehnyt musiikkia pienestä pitäen, mutta suurelle yleisölle hän tuli tutuksi vuonna 2017 Suomen Idolsista. Sen jälkeen hän on julkaissu neljä singleä. Mesta.net kysyi muusikon tuoreet kuulumiset.

Mustavalkoista-kappaleesi on mukana marraskuussa ensi-iltansa saaneessa Tarhapäivä-elokuvassa. Miten kappaleesi päätyi elokuvaan?

”Tää oli ihan super juttu! Muistan kun tää kerrottiin mulle keväällä palaverin loppuhuipennuksena, voi kun joku olis saanut mun naaman ikuistettua.Miten mä tän ymmärsin, oli niin että Solar Films oli lähestynyt levy-yhtiötäni Sonya, ja etsinyt loppuvuodesta tulevaan elokuvaan uutta musaa. Mun silloinen demo oli laitettu muiden joukossa eteenpäin, ja Tiina Lymi oli diggaillut sitä ilmeisesti isosti. Tuntui tosi hienolta, että oma tarina, jonka tarkoitin monitulkintaiseksi, päätyi lopulta leffatunnariksi.

Olet ollut lapsesta saakka tekemisissä musiikin kanssa. Mikä on tähän mennessä hienoin hetki musiikin parissa?

Voisin vastata tähän useammankin, kun en osaa päättää parhainta, mutta mieleen tuli se hetki, kun vanha lukiokaverini Rafael Elivuo otti yhteyttä ja ehdotti, että alettais duunaa musaa yhdessä. Olin ihan noviisi, ja kirjottanut aiemmin vaan englanniksi harrastusmielessä, joten se oli jännittävää ja ihanan viatonta aikaa tehdä musiikkia. Muistan sen tunteen, kun tajusin, että mähän pystyn tähän. Siitä sai alkunsa muun muassa Maistan sut, biisi jota edelleen rakastan syvästi.

Osallistuit Idols-kilpailuun vuonna 2017. Esiintymisesi sai haltioituneen vastaanoton. Oliko Idols sellainen kokemus kuin ennakkoon odotit?

Tavallaan oli, tavallaan ei. En muista kamalasti miettineeni ennakkoon millaista se tulisi olemaan. En ole siis koskaan seurannut aiemmin yhtäkään kautta, se ehkä helpotti sitä ettei ollut odotuksia tai pettymyksiä. Kokemuksena kokonaisuutena kuitenkin se oli juuri niinkuin olin toivonutkin, vielä vähän parempikin. Halusin tulla nähdyksi, ja se väylä vaikutti silloin parhaalta, kun se vaan ilmestyi eteeni oikealla hetkellä.

Ketkä ovat suurimpia esikuviasi ja innoittajiasi musiikin saralla?

Avril Lavigne on mulle se tyyppi, joka sai mut innostumaan sähkökitarasta ja siitä koko habituksesta. Joskus mä ajattelin, että haluun olla Suomen Avril Lavigne, samat nimikirjaimet ja kaikki. Nykyään haluaisin olla vain minä. Suomen Anni Lahe. Sanoin tuon juuri ääneen ja nauroin. Kuitenkin, Taylor Swift on toinen merkityksellinen hahmo, enemmän biisinkirjoituksen saralla. Ihailen hänen tarinoitaan, ja tapaansa kirjoittaa ne. Viisas nainen.

Tänä päivänä kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan, kunhan niissä on hyvät hookit tai lyriikat, jotka aiheuttavat mussa jonkin tunnereaktion. Kuuntelen tällä hetkellä esimerkiksi ruotsalaista Shy Martinia sekä amerikkalaista Carlie Hansonia.

Miten musiikillinen urasi jatkuu tästä eteenpäin?

Pitäähän tällä alalla olla pikkasen hullu, että jaksaa sykkiä kokoajan, löytää inspiraatiota tehdä musaa ja jatkuvasti ylittää itsensä. Sitä mä haluan kuitenkin tehdä, enkä tiedä edes mitä muuta tekisin. Nyt kirjoitetaan lisää musaa, julkaistaan sinkkuja, ja kun oikea paketti haluamallani tarinalla on valmis, haluan julkaista albumin. Mulle albumi on merkityksellinen asia, ja mä haluan, että se ei oo mikään juosten kustu sekasorto. Haluan käyttää siihen aikaa. Mut mennään sinkuilla ensin. Solmin myös sopimuksen Fullsteam Agencyn kanssa, ja alamme rauhassa rakentaa myös keikkapuolta. Niitäkin on odotettavissa ensi vuonna.

View this post on Instagram

Eilinen Tarhapäivä-elokuvan kutsuvieras-enskari oli aiiiiivan älytön kokemus. Oli mahtavaa päästä juttelemaan työryhmän kanssa, etenkin kiitos @petezummanen kauniista vilpittömistä sanoistasi, olit illan tähti! Kiitos vielä @solarchannel & @nordiskfilmfinland @tiinalymi #marjasalo #sarisiikander ja ketä meitä nyt oli❤️🥰 Mun puvun suunnitteli lahjakas ystäväni @sona_hy_design ja supermeikin mulle teki toinen lahjakas ystäväni @jendiss❤️🥰 TARHAPÄIVÄ elokuvateattereissa HUOMENNA! mene katsomaan🥤 KIITOS ❤️❤️ #tarhapäivä #ensiilta #solarfilms #nordiskfilmfinland #mustavalkoista

A post shared by ANNI LAHE MUSIC (@annilahe) on Nov 14, 2019 at 5:10am PST

Kymmenosainen toimintakomediasarja Kalifornia kommando saa ensi-iltansa Elisa Viihteen Aitio-suoratoistopalvelussa 13.2.2020. Sarjan traileri on katsottavissa alempana,

Jalmari Helanderin ohjaama sarja kuvattiin viime kesänä pääosin Keuruun entisessä varuskunnassa Keski-Suomessa.

Sarjan pääosissa nähdään amerikkalaistähdet Kian Lawley ja Katherine Hughes sekä tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä kuten Johannes Holopainen (Kaikki synnit, Helene), Wenla Reimaluoto, Tatu Sinisalo ja Tommi Korpela.

Lawley sai Emmy-ehdokkuuden Zac & Mia -sarjan pääosasta, ja hänellä on yli seitsemän miljoonaa some-seuraajaa. Hughes puolestaan on näytellyt muun muassa My Dead Ex –, Kingdom- ja Blue Bloods -sarjoissa.

Sarjassa Kaliforniassa varttuneen Vantaa ”Van” Hamiltonin (Kian Lawley) loma äitinsä synnyinmaassa Suomessa muuttuu painajaiseksi heti rajalla, kun hänet lyödään käsirautoihin ja kuljetetaan suomalaiseen varuskuntaan suorittamaan varusmiespalvelusta.

Lue juttu sarjan kuvauksista alempaa.

Keuruun varuskunta heräsi henkiin Kalifornian kommandon kuvauksissa: ”Luvassa roisi ja toiminnallinen komediasarja”

Kivinen tie iskelmätaivaan tähdeksi

Olen suomalainen keskittyy Kari Tapion kahteen elämänmittaiseen suhteeseen: vaimoon ja alkoholiin.

Olen suomalainen. Ohjaus: Aleksi Mäkelä. Pääosissa: Matti Ristinen, Tiina Lymi. 113 min. K12.

Ottaen huomioon edesmenneisiin kansansuosikkeihin liittyvän rahantekokaavan, oli vain ajan kysymys, milloin Suomen kaikkien aikojen levynmyyntitilaston kakkosesta, Kari Tapiosta (1945–2010), tehdään elokuva. Timo Koivusalon suurviihdyttäjäfarsseihin verrattuna Olen suomalainen ei ole samalla tavalla absoluuttisen huono, ainoastaan epätasainen.

Pakolliseksi muodostuneesta kehystarinasta siirrytään nuoren Kari Jalkasen (Tatu Sinisalo) uran alkuhetkiin. Tätä tarvitaan, jotta ensisilmäykset tulevan vaimon Pia Viheriävaaraan (Talvikki Eerola) kanssa saadaan näytettyä katsojalle.

Suhde Piaan (jonka näyttelijäksi vaihtuu alun jälkeen Tiina Lymi) onkin toinen kulmakivi, jonka varaan ”Kartsan” tarina pystytetään. Uskollinen vaimo pitää perheen ja miehensä pystyssä silloin, kun tämä ei humalaltaan siihen itse kykene, ja antaa aina kaiken anteeksi.

Toinen tärkeä rakennuselementti on alkoholi. Sitä ei romantisoida olennaiseksi osaksi taiteilijan osaa, vaan se esitetään karikkona, johon törmääminen selittää iskelmäratsun suurimmat töppäykset.

Tämä toki sopii hyvin myös Kari Tapion julkikuvaan, jossa sairaalloinen suhde tuliliemeen ei ollut kansansuosiota haittaava tekijä vaan pikemminkin alkoholismiin liittyvä rehellisyys, nöyryys ja katumus osa sitä.

Aleksi Mäkelän aiemmat, Love Recordsista ja Matti Nykäsestä kertovat elokuvat valmistavat siihen, mitä tuleman pitää. Koomisia karikatyyreja riittää sivuosissa, mutta ns. pakollisia anekdootteja Kari Tapion uralle mahtuu vähemmän kuin vaikkapa Nykäsen ja Jean Sibeliuksen. Niiden sijaan elokuvaa rytmittävät hetket ennen suurimpien hittien syntymistä, vaikka musiikki muuten sivuosaan jääkin.

Matti Ristinen tekee pääoassa erinomaista työtä, jota on ilo seurata. Hän on löytänyt puheeseensa juuri oikean rytmin ja painotuksen, olemukseensa sopivasti renttua kansanmiestä ja itsetietoista tähteä.

Ei ole Ristisen vika, että hän joutuu esittämään Kari Tapiota peräti neljänkymmenen vuoden ajanjaksolta. Tuhti maskeeraus naamalla ja paksunnos keskivartalossa tuottavat tunteen koomisesta imitaatiosta, joskin hyvästä sellaisesta.

J. K. Silvennoinen

Osta elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta