Legendaarisen elokuvasarjan jatko-osa Gladiator II on noussut vuokratuimmaksi elokuvaksi Elisa Viihteen Vuokraamossa.
Ridley Scottin Gladiaattori tai virallisemmin Gladiator on yksi historiallisten toimintaelokuvien suurista klassikoista, joka toi sykähdyttävän Ben-Hur -kuvaston 2000-luvulle tavalla, joka ei ole menettänyt tehoaan 20 vuodessa. Lisäksi Hans Zimmerin ja Lisa Gerrardin säveltämä elokuvamusiikki nauttii suuresta arvostuksesta.
Miksi Ridley Scott on vanhoilla päivillään palannut saman tarinan ääreen, Gladiatorin jatko-osan merkeissä? Gladiator II ei pärjää vertailussa kuin oikeastaan erikoistehosteiden suhteen, mutta toisaalta, Gladiatorin mittakaavan spektaakkeleita ei enää tehdä kuin satunnaisesti. Lisäksi kun ohjaajan paikalla on toimintaelokuvien elävä legenda, jatko-osalle on helppo löytää ainakin yksi pätevä syy: kun taito on hallussa, mennään vielä kerran!
Elokuvan päähenkilö, ensimmäisen osan Maximuksen (Russell Crowe) poika Lucius (Paul Mesca) kokee isänsä kohtalon, ja Rooman mahtiarmeijan kukistamana kuljetetaan Roomaan eliitin viihdykkeeksi eli gladiaattoriksi. Heti alusta katsoja voi huomata, että Lucius, tai Hanno, kuten hänet tunnetaan leffan alkupuolella, kulkee ”messiaspolkua”. Mies on kuin valittu, joka kulkee kohti ennalta määrättyä kohtaloa. Hannon/Luciuksen missiona on pelastaa Rooma mielivaltaiselta hallinnolta ja väkivallalta, ja siinä sivussa tutustua uudelleen kauan poissa olleeseen äitiinsä. Niin ja kosto, se pitää miehen liikkeellä.
Puolivälin jälkeen elokuvan pääosaan nousee Hannon gladiaattoriuran seuraamisen sijaan kulisseissa tapahtuvan juonittelun jännittäminen. Rahvaan joukosta noussut Denzel Washingtonin esittämä gladiaattorimanageri ottaa Hannon pelikirjansa mustaksi oriksi, ja alkaa hämmentämään kaksoiskeisareiden hovissa. Epävakaa keisarikaksikko on täysin johdateltavissa, ja Washingtonin roolihahmo kuiskuttelee molempien korvaan mitä sattuu. Kabinetivallankumouksen eteneminen on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka Denzel Washingtonin karisma on kovin tuttua miehen lukuisista roolisuorituksista. Hanno/Lucius jää sivustakatsojaksi, mutta virnuileva Paul Mesca ei ole missään vaiheessa elokuvan kantava rakenne. Gladiator II on ongelmissa juuri päähenkilönsä kanssa. Miehestä leivotaan heti alkumetreistä lähtien kaikkivoipaa messiasta, mutta valkokankaalla nähtävä hahmo ei ole kuin haalea häivähdys Russell Crowen vakavamielisestä kivikasvosta. Sankarimessias ei virnistele!
Gladiator II jää jokaisella osa-alueella hieman haaleaksi. Toiminta ei ole niin spektaakkelinomaista, toisaalta kaikki gladiaattoriareenalla tapahtuva on viritetty äärimmilleen. Sarvikuonolla ratsastaminen on näyttävää puuhaa ja meritaistelu Colosseumin areenalla – upea spektaakkeli mutta ehkä lievästi kliseistä. Connie Nielsenin esittämä äitihahmo jää kovin etäiseksi kuvajaiseksi, Pedro Pascalin näyttelemä kenraali vaikuttaa turhankin humaanilta armottoman väkivaltakoneiston johtotähdeksi ja tuplakeisarit ovat kuin Putouksen sketsihahmoja. Elokuva vakuuttaakin tapahtumavyöryllään – jo aikaisemmin mainittu valtajuonittelu ja gladiaattoritaistelut ovat maittavaa ja sykähdyttävää katsottavaa.
Ridley Scott ohjaa sujuvaa spektaakkelia mutta yllättäen näyttelijöiden suorituksiin ei saada parasta mahdollista painoarvoa ja meno on monessa käänteessä haaleaa. Myös musiikki jää kauas Hans Zimmerin jylhästä majesteettisuudesta. Hieman haaleaa. Gladiator II on kuitenkin kokonaisuutena nautittavaa seurattavaa. Ei legendaarista mutta paljon parempaa kuin ”ihan ok”. On otettava huomioon, että vertailukohta on erittäin kova. Vaikka jatko-osa jää alkuperäisestä monilla osa-alueilla, lopputulos on siitä huolimatta vaikuttavaa. Näitä elokuvia ei enää juuri tehdä, joten nautitaan kun vielä voidaan!
Teksti: J.A. Kaunisto
Gladiator II on vuokrattavissa muun muassa Elisa Viihteen Vuokraamossa.
