Mika Kaurismäen ohjaama Mielensäpahoittajan rakkaustarina oli syksyn katsotuin elokuva Suomen ellokuvateattereissa. Nyt elokuva on saapunut vuokraamoihin.
Mielensäpahoittajan rakkaustarina on neljäs elokuva Tuomas Kyrön rakastetusta ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” -takakylien miehestä. Elokuva on toinen Mielensäpahoittaja-sarjan elokuvista, jonka ohjaajana on toiminut Mika Kaurismäki. Tällä kertaa ikävuosien pehmentämä ukko pahoittaa mieltään vähemmän, ja hahmon tavallisen kansan viisauksille tuntuu olevan tilausta aina Helsingissä asti.
Elokuvan nimi kertoo kaiken oleellisen. Kyseessä on rakkaustarina, jonka kohteena on Jaana Saarisen esittämä boheemi taitelija, ja samalla elokuva on rakkaudenosoitus mielensäpahoittaja-hahmolle. Tarina on rakkauden fanfaari myös vapaudelle ja uuden löytämiselle – vaikka sitten myöhemmällä iällä. Kun pääpari miettii yhteisen matkan jatkumisen pituutta, loppuelämä tuntuu liian lopulliselta, sovitaan että ensi torstaihin asti. Koska se viimeinen torstai tulee, se voidaan päättää myöhemmin!
Elokuva on myös ehdottoman positiivinen, elämänmakuinen ja vailla jossittelua. Nyt on nyt. Mielensäpahoittaja vakuuttelee taivaaseen siirtyneelle vaimolleen kyseessä olevan vain teinipojan moponpäristelyä – ikuisuuden kanssa tässä ei ole mitään tekemistä. Mielensäpahoittaja tarttuu hetkeen ja lähtee elämänsä roadtripille. Vaikka hahmon suuhun istutetut elämänviisaudet vaikuttavat paikoin jopa turhankin yleviltä, Heikki Kinnusen esittämä mielensäpahoittaja tekee elämänsä toiseksi parhaan päätöksen uskaltamalla heittäytyä elämän vietäväksi.
Elokuvan hahmogalleria on supistettu sopivan tiiviiksi. Kinnusen ja Saarisen yhteiset kohtaukset toimivat poikkeuksetta. Katsoja joutuu jännittämään boheemin taiteilijan tarkoitusperiä mutta onneksi mielensäpahoittaja uskaltaa. Mukaan on lisätty sivuhenkilöitä, jotka venyttävät mielensäpahoittajan maailmankuvaa mutta hahmo selviää haasteista puhtain paperein. Vaikka juoni on yksinkertainen, jopa hajanainen, tarinan rakenteen roadmovie-elementti keskittyy enemmän matkaan kuin tarinan vivahteisiin. Kaurismäen rakkaus päähenkilöään kohtaan tuo katsojalle lämpimiä kohtauksia ja nostalgian värittämiä kuvauspaikkoja. Inhimillinen ote hieman laiskasti etenevässä elokuvassa korostuu pääparin saumattoman yhteistyön ansioilla. Tuloksena on hyvän mielen draamakomediaa, jossa tunteen paloa ei tarvitse alleviivata paljaalla pinnalla ja hikisillä seksikohtauksilla. Naisen tuoksu on mielensäpahoittajalle se suurin erotiikan muoto.
Mielensäpahoittaja rakastuu pyörii pienessä piirissä ja elokuvan tekemät pienet havainnot ja huomiot kuvaavat elämän moninaisuutta harvinaisen viisaasti ja hallitusti. Elokuvassa ei ole pahiksia ja hyvän mielen elokuvia ei ole koskaan liikaa. Mika Kaurismäen luonnostelema nostalgia uppoaa helpommin varttuneeseen kansanosaan, mutta elämän pienille viisauksille ei ole immuuni nuorempikaan kansanosa. Mielensäpahoittajaa on kuitenkin vaikea nähdä enää tuttuna örmynä rakastumisen moponpäristelyiden jälkeen.
Teksti: J.A. Kaunisto Kuvat: Solar Films
Mielensäpahoittajan rakkaustarina Elisa Viihteen Vuokraamossa.
