Mysteeriä ja tunteen paloa on riittämiin ja pahenteinen tunnelma saa tasapainottavaa taustatukea moninaisista ihmissuhdekuvioista, kirjoittaa Mesta.netin kriitikko J.A. Kaunisto Ivalon neljännestä kaudesta, joka alkoi Ruudussa 1.1.
Elisa Viihteen suosikkisarja Ivalo osoittaa neljännellä kaudellaan omaperäisen Lapin lumon tuovan edelleen lisäpisteitä syrjäseutuja kuvaavien rikossarjojen kategoriassa
Ivalo-sarja ei ole missään vaiheessa alleviivannut syrjäseutujen asukkaita oudoksi sisäsiittoiseksi muinaisroduksi tai toisessa ääripäässä suorastaan huvittaviksi friikeiksi. Se on kuitenkin tullut selväksi, että Pohjoisessa elämä on erilaista ja ihmisten joukosta löytyy erottuvia väriläiskiä ehkä eri lailla kuin suurkaupungin vilinässä.
Kolmannella kaudella Ivalon valitsema pääjuoni keskittyi autojen testausbisneksen ympärille. Juonipainotuksella tarinaan saatiin ison maailman meininkiä, mutta samalla menetettiin läheisempi kosketus Lapin luontoon. Aiheen tekninen kliinisyys vähensi omalta osaltaan Ivalo-sarjan suurta vahvuutta, ihmiskeskeisyyttä. Uudella kaudella aihe pureutuu suoraan paikkakunnan yhteisön ja ihmisten elämään. Ivalo pyörittää sujuvasti aihealuetta, jota on käytetty kotimaisessa elokuva- ja televisiosarjatuotannossa tehokkaasti aivan viime vuosinakin. Ivalon neljännen kauden punainen lanka löytyy uskonnosta ja lahkolaisuudesta.
Juonikuvion juuret ulottuvat aina 1800-luvulle. Lahkojohtajan radikaalit ajatukset ovat kyteneet vuosikymmeniä pinna alla, ja komeetan ilmestyminen taivaanrantaan saa messias-ajatukset aktivoitumaan. Messiaan tulo vaatii yleensä uhrauksia ja uhreja, kuten on tilanne myös Ivalon juonikuvion suhteen. Lopulta painostavan tunnelman keskiöön joutuu useampi sarjan päähenkilöistä.
Sarjassa uskonlahkon messiaaninen nousu ja uho kuvataan onnistuneesti ja uskottavasti. Yksityiskohtien suhteen uskottavuuden kanssa on kuitenkin ongelmia, sillä liian moni sattuma osoittaa juuri Ivalon suuntaan. Tarinan päätähdet tekevät kuitenkin vaikuttavat näyttelijäsuoritukset.
Kati Outisen ja Arttu Kapulaisen näyttelemät uskonlahkon aktiivit tekevät mykistävää työtä. Arttu Kapulaiselle voi odotella jo palkintoehdokkuuksia. Mikko Leppilammen esittämä roolihahmo on vahvasti esillä, mutta enemmän ruutuaikaa olisi voinut antaa Mikko Nousiaisen esittämälle sulhasehdokkaalle. Kari Ketonen Kautsalon mieleltään horjuvana työparina on liiankin perusvarmaa Ketosta, Iina Kuustosen hallitessa parin yhteisiä kohtauksia. Ivalo on edelleen vahvasti Iina Kuustosen esittämän Kautsalon show.
Juha Lankisen ohjaus toimii jämäkästi ja suoraviivaisesti. Tarina etenee pitkään ilman kompasteluja, kunnes mopo on vähällä lähteä käsistä ennen loppuratkaisua. Mysteeriä ja tunteen paloa on riittämiin ja pahaenteinen tunnelma saa tasapainottavaa taustatukea moninaisista ihmissuhdekuvioista. Ihmissuhdepyöritykset eivät kuitenkaan tunnu pakotetuilta tai päälle liimatuilta. Hahmoista paljastuu jälleen vahvoja ja monipuolisia persoonia.
Ivalon neljäs kausi jättää ovet auki vielä seuraavalle kaudelle. Sarjan hahmogalleriaa on mahdollista hyödyntää hyvinkin vaihtelevien juonikuvioiden moottoreina. Sarjan inhimillinen perusvire ja asenne ”kaikki otetaan vastaan, mitä edestä annetaan” on kaikessa yksinkertaisuudessaan piristävää. Ongelmien selvittelyyn ei tarvita myöskään supervoimia tai hampaisiin asti aseistettujen erikoismiesten armeijaa. Maalaisjärkeä, sitä ei ole koskaan liikaa – varsinkaan poliisi- ja rikossarjojen viitekehyksessä.
Teksti: J.A. Kaunisto. Kuvat: Mitro Härkönen
Lue myös: Uusi Ivalo-kausi käynnistyy hirvittävällä joukkomurhalla – näin dramaattinen kohtaus kuvattiin
Ivalo katsottavissa Ruudussa. Neljäs kausi tulee myöhemmin katsottavaksi myös Elisa Viihde -tilauksella.
