Sean Pennin ja Tye Sheridanin tähdittämä toimintaelokuva Asphalt City ei päässyt Suomen elokuvateattereihin, mutta elokuva on saapunut tuoreeltaan kotikatsomoihin. Asphalt City on noussut nopeasti nettivuokraampissa katsotuimpien joukkoon ja se on tällä hetkellä Elisa Viihteen Vuokraamossa seitsemänneksi vuokratuin elokuva.
Mesta.netin J.A. Kaunisto katsoi elokuvan. Arvio alkaa tästä:
Jean-Stéphane Sauvairen ohjaama Asphalt City onnistuu mainiosti tuomaan katsojan silmien eteen suurkaupungin unettomassa yössä ahkeroivien ensiapuyksiköiden ensihoitajien raadollisen työn. Kurkistus tehdään New Yorkin vähemmän esittelykelpoisille kujille. Lukuisten jengien jäsenet tappavat toisiaan, kodittomat alkoholistit ja nistit kamppailevat omasta elintilastaan ja huumeiden yliannostuksen johdosta kuoleman rajamailla hoippuva potilas ovat ensihoitajalle jokapäiväistä työsavottaa.
Näky on kuin sotatantereelta. Ja sama toistuu päivästä toiseen. Ensihoitaja ei saa kiitosta, tai arvostusta – pahimmillaan joutuu pelkäämään oman henkensä puolesta. Miten sitä jaksaa – huonosti. Asphalt Cityn mukaan moisesta työstä ei selviä ilman, että ihminen menee sisältä rikki.
Nuori maaseudulta isoon kaupunkiin työn ja opiskeluiden perässä muuttanut Ollie Cross (Tye Sheridan), saa ensimmäiseksi työparikseen kovia kokeneen ja tuppisuun ammattilaisen Gene Rutkovskyn (Sean Penn). Gene on nähnyt ja kokenut kaiken, ja on nuorelle Ollielle mainio opettaja. Ainakin niin aluksi vaikuttaa. Ollie heitetään heti syvään päähän, jokainen ilta New Yorkin kaduilla on kuin pala helvettiä, tai jatkuvan sodan yksi kaupunkitaistelu. Gene ei välitä säännöistä, vain lopputulos ratkaisee.
Myös Olliesta huomaa, että miehellä on takanaan kovaa koulua. Osa työkavereista aloittaa heti kettuilun, ja varsinkin Michael Pittin esittämä ylimielinen nilkki on piikki Ollien lihassa. Päivät kulkevat samassa putkessa, ja Ollien opiskelut sakkaavat, arki on tummaa massaa ja työ vie koko miehen. Lopulta Ollie törmää raadolliseen totuuteen – osa ensiapuhoitajista leikkii Jumalaa, ja hoitotoimenpiteitä tehdään valikoivasti. ”Me päätämme, kuka saa elää”.
Sean Pennin esittämä 9/11-veteraani ja traumatisoitunut kehäraakki Gene on vakuuttava ilmestys. Myös Tye Sheridanin Olliessa on kipuilevaa herkkyyttä, ja samalla kapinallista nuorukaista. Kaksikon yhteiselo työparina on koukuttavalla tavalla nyrjähtänyttä – tämä ei voi päättyä hyvin. Pääkaksikon ulkopuolella näyttelijät ja roolihahmot eivät onnistu vakuuttamaan. Michael Pittin täysin vailla sääntöjä ja rajoituksia mellastava ensihoitaja on kuin huumorihahmo, Mike Tyson on pomon roolissa aivan hukassa ja elokuvan kaksi (2) isompaa naisroolia ovat vaivaannuttavaa katsottavaa.
Elokuva käyttää runsaasti aikaa ahdistavan ja rajusti tunteisiin käyvän ympäristön luomiseen. Yllättäen ohjaajalla ja käsikirjoittajilla ei ole kuitenkaan kaiken synkkyyden ja epätoivon keskellä mitään suurempaa sanottavaa. Toisaalta ankara kuvasto on jo sinällään kannanotto. Jokainen voi miettiä itseään vastaavassa oravanpyörässä.
Asphalt City kulkee koko elokuvan ajan inhimillisen kaaoksen putkessa, joka elää vahvasti kahden päänäyttelijän loiston varassa. Vaikuttava mutta masentava elokuva on rosoisuudessaan hengästyttävä mutta omaperäisyydestä ei jaeta pisteitä.
Asphalt City on katsottavissa Elisa Viihteessä.
