Mesta.netin kriitikko J.K. Silvennoinen tutustui Elisa Viihteen sisältöön ja valitsi joukosta neljä mielenkiintoista elokuvaa, jotka perustuvat tositapahtumiin.
Argo. Ohjaaja: Ben Affleck. 120 min. K12. 2012
Argo kertoo CIA:n operaatiosta pelastaa kuusi yhdysvaltalaista vuoden 1979 Iranin panttivankikriisin aikana. Puvustuksen, kuvauksen, värimaailman ja soundtrackin saumaton kokonaisuus tavoittaa 1970-luvun tunnun, joka on kiinnostavasti läsnä myös itse elokuvan retrohenkisessä ja epäajanmukaisessa tyylissä ja kerronnassa. Hollywoodiin sijoittuvissa kohtauksissa on mukana viihdeteollisuutta ja elokuvamaailmaa satirisoiva taso, joka tuo komediallisuudessaan muutoin vakavaan ja tiivistunnelmaiseen trilleriin. Iranilaisten demonisointi on vältetty kontekstualisoimalla ja taustoittamalla panttivankidraamaan johtanutta tapahtumaketjua, johon Yhdysvaltojen aggressiivinen ulkopolitiikalla ei ollut vähiten syyllinen.
Viattomat. Ohjaus: Anne Fontaine. 115 min. K12. 2016.
Viattomat perustuu löyhästi Punaisen ristin lääkärinä Puolassa toisen maailmansodan aikana toimineen Madeleine Pauliacin kokemuksiin. Elokuvan nimi viittaa sekä syntymättömiin lapsiin että heidän siveellisiin kantajiinsa. Tosipohjaisuuden voi nähdä laajemmassakin merkityksessä Viattomien kuvatessa naisten alistettua asemaa sodassa ja katolisen kirkon sisällä. Sadunomainen loppuratkaisu vie pohjaa realistiselta kuvaukselta mutta tekee selvän arvotuksen nostaessaan humanismin poliittisia tai uskonnollisia ideologioita suuremmaksi voimaksi.
Hymyilevä mies. Ohjaus: Juho Kuosmanen. 93 min. K7. 2016.
Olli Mäki pääsi ensimmäisenä suomalaisena iskemään ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruudesta vuonna 1962. Hymyilevä mies keskittyy kahteen viikkoon, jotka edeltävät Helsingin olympiastadionilla käytyä ottelua. Nopeasti Suomen eturivin ohjaajien joukkoon noussut Juho Kuosmanen osoitti jo aiemmilla elokuvillaan uskaltavansa poiketa valtavirrasta. Sellainen on myös ratkaisu kuvata Hymyilevä mies lähinnä vanhoissa uutiskuvissa nähdylle Kodakin 16-milliselle mustavalkofilmille. Sen miellyttävä rakeisuus, valo ja kontrastit ovat olennainen osa elokuvan luomaa tunnelmaa ja aikakauden autenttisuuden illuusiota. Hymyilevä mies 2010-luvun parhaita kotimaisia elokuvia, ja se palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Un certain regard -palkinnolla.
Jackie. Ohjaus: Pablo Larrain. 100 min. K12. 2016.
Jackie alkaa tilanteessa, jossa Life-lehden toimittaja istahtaa haastattelemaan Jacqueline Kennedya vain viikko tämän miehen John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Haastattelu ei ole elämäkertaelokuville tyypillinen suora kehystarina vaan yksi aikataso montaasimaisessa kokonaisuudessa. Vaikka elokuva antaa Jackiesta kuvan laskelmoivana, oman miehensä legendaa rakentavana naisena, myös hänen surunsa esitetään aitona. Natalie Portman rakentaa taitavasti Jacquelinen tunnusomaisen puhetyylin ja kehonkielen, ja vaihtuvat roolit julkisen ja yksityisen välillä tarjoavat hänelle mahdollisuuden esitellä monipuolisuuttaan.
Ikitie. Ohjaus: AJ Annila. 103 min. K16. 2017.
Vaikka Ikitie pohjautuu Antti Tuurin romaaniin, kuvaa se fiktiivisen kohtalon kautta tosipohjaisia tapahtumia, jotka johtivat suomalaistaustaisen neuvostokansalaisten massamurhaan. Korpelan karisma kantaa odotetun helposti ison pääosan, mutta myös muut näyttelijät, kuten Ville Virtanen, Sampo Sarkola, Sidse Babett Knudsen ja erityisesti Hannu-Pekka Björkman, tekevät ensiluokkaiset roolit. Annila on yllättävä valinta historiallisen epookin ohjaajaksi, sillä hänen aiemmat elokuvansa Jadesoturi (2006) ja Sauna (2008) olivat suomalaisittain harvinaisia genre-elokuvia. Ikitie on elokuvana niitä perinteisempi mutta ehyempi kokonaisuus, joka on kaikilla tuotannollisilla osa-alueilla kansainvälistä tasoa.
Vuokraa Ikitie.
J. K. SILVENNOINEN
