Pig (2021). Ohjaus: Michael Sarnoski.
Robin Feld (Nicolas Cage) viettää erakkoelämää Oregonin metsien keskellä vedettömässä ja sähköttömässä mökissään yhdessä tryffeleitä etsivän lemmikkisikansa Pigin kanssa. Hänen ainoa ihmiskontaktinsa on tukkukauppias (Alex Wolff), jolta hän saa haluamiaan elintarvikkeita vaihtamalla niitä keräämiinsä tryffeleihin. Kaikki muuttuu, kun Robinin rakastama eläin ryöstetään.
Vuonna 2021 ilmestyi kaksi elokuvaa, jotka kuvaavat tryffelinkerääjien ja heidän koulutettujen eläimiensä välistä erityislaatuista suhdetta. Piemonten tryffelinmetsästäjät -dokumentin kantava teema on miesten rakkaus koiriinsa, mutta Pigissä Robinin kiintymys sikaan toimii pikemminkin motivaattorina, joka pakottaa hänet kohtaamaan menneisyytensä.
Michael Sarnoskin esikoiselokuva tarjoillaan kolmessa osassa kuin hyvä illallinen. Alkuun Pig vaikuttaa perinteiseltä kostotarinalta, jonka pääosaan Liam Neeson ei ole kiireiltään ehtinyt. Lopulta se on kuitenkin lähempänä western-variaatiota, jossa kaksintaistelut käydään keittiössä ja revolverisankarin on korvannut Cagen näyttelemä myyttinen ravintolamesetari, jonka pelkkä nimi saa nuorempien kilpailijoiden paistinpannut putoamaan. Adam Arkinin esittämä tryffelikauppias puolestaan vertautuu pahaan karjatilalliseen, joka laajentaa alueitaan keinoja kaihtamatta.
Genrevalintaa ei kuitenkaan liiaksi alleviivata, kuten minä juuri tein, vaan sen sulautuu miltei huomaamattomasti osaksi Pigin hidasrytmistä ja surumielistä maailmaa.
juttu jatkuu kuvan jälkeen
PIG_01296.CR2
Nicolas Cagen ura on ollut paitsi menestyksekäs myös yllättäviin suuntiin kulkeva ja huomattavan epätasainen. Oscar-palkittu tähti ehti profiloitua arvostettuna draamanäyttelijänä, joka sai merkittäviä rooleja David Lynchin ja Francis Ford Coppolan kaltaisilta ohjaajilta, kunnes 1990-luvulla teki onnistuneen siirtymän toimintaelokuvien tähdeksi.
Viimeiset kymmenen vuotta hänet on tunnettu kuitenkin lähinnä itsenään. Cagen työtahti on ollut yhtä käsittämätön kuin hänen kykynsä tuhlata palkkioitaan; pelkästään vuosina 2018–2019 hän näytteli 14 elokuvassa. Olipa elokuvien taso mikä tahansa, Cage kuuluu edelleen niihin näyttelijöihin, joiden elokuvia katsotaan nimenomaan ”heidän elokuvinaan”, sen verran voimakas hänen karismansa on – niin hyvässä kuin pahassa.
On ymmärrettävää, etteivät käsikirjoitusten ja oman tekemisen laatu pysy vakiona, jos työtarjouksia ottaa vastaan vasemmalta ja oikealta. Pig kuitenkin muistuttaa, että Cage on edelleen muutakin kuin maneereitaan koomisuuteen asti ylivirittävä metodinäyttelijä, jollaiseksi hän on etenkin Youtuben ”the worst of ” -kokoelmia katsoneiden silmissä leimautunut.
Robin Feldin syvää surua sisällään kantavassa hahmossa Cage hyödyntää juuri niitä ominaisuuksia, joita hänen rooleihinsa ja näyttelijätyöskentelyynsä ei yleensä liitetä: rauhallisuutta, harkitsevuutta ja pienieleisyyttä.
J. K. Silvennoinen