The Mortuary Collection. Ohjaus: Ryan Spindell. 108 min. 2019.
Kauhuantologiat tuntuvat usein yhtenäisen elokuvan sijaan huonosti yhteenliimatuilta lyhytelokuvilta, joita sitoo toisiinsa väkinäinen kehystarina tai jokin löyhä teema. Ilahduttaviakin poikkeuksia sentään on. Viime vuosilta sellaisia edustavat esimerkiksi brittiläinen Ghost Stories (2017) ja The Mortyary Collection.
Jälkimmäinen sijoittuu Raven’s Endissä sijaitsevaan hautaustoimistoon, jossa melko kuolleelta itsekin vaikuttava Montgomery Dark (Clancy Brown) säilöö kalmoja. Sympaattisena harrastuksenaan hän keräilee ihmisten kuolintarinoita, joista elokuvan osat koostuvat. ”Montyn” kuuntelijana ja keskustelukumppanina toimii hieman epämäärisistä syistä kartanoon saapunut Sam (Caitlin Custer). Tämä kommentoi tarinoita kriittisesti – ja metatasolla itse elokuvaa.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Vaikka kehyskertomus on tavallista parempi ja sidotaan onnistuneeseti myös osaksi tarinoita, toimii jokainen osio myös itsenäisenä kokonaisuutena, kuin tavallista parempi Kauhua Kryptasta –jakso.
Ensimmäinen, 1950-luvulle sijoittuva kohtaus toimii lyhykäisyydessään kuin trailerina muulle elokuvalle. Tämän jälkeen osiot etenevät vuosikymmenestä toiseen päättyen 1980-luvulle. Aikakauden lisäksi myös tyylit ja tunnelmat vaihtelevat yhteiskunnallisesta satiirista surumieliseen rakkaustarinaan ja bodyhorrorista slasheriin.
Kaikkia tarinoita yhdistää kuitenkin yllättävyys, harkittu visuaalisuus ja synkeä huumori. Ja se, että pahantekijä maksaa niissä synneistään kohtuuttoman kovan hinnan.
Näppärin on neljäs ja viimeinen osa, joka perustuu Ryan Spindellin omaan lyhytelokuvaan The Babysitter Murders vuodelta 2015. Se on samaan aikaan pastissi ja parodia John Carpenterin Halloweenista, ja onnistuu tiristämään kuluneesta asetelmasta hauskan ja makaaberin näytöksen.
J. K. Silvennoinen