Shazam! jatkaa DC:n supersankarielokuvien matkaa pois synkistelystä
Shazam! Ohjaus: David F. Sandberg. Pääosissa: Zachary Levi, Asher Angel. 132 min. K12.
DC Comics tuo Shazamin! myötä valkokankaalle jälleen yhden katalogiinsa kuuluvan supersankarin. Billy Batson (Asher Angel) on muutoin melko tavallinen 14-vuotias, mutta lausuessaan maagisen sanan ”shazam” hän muuntuu lihaksikkaaksi aikamieheksi, joka osaa mm. lentää, pysäyttää luoteja ja ampua sormistaan lasersäteitä.
David F. Sandbergin valinta Shazamin! ohjaajaksi jatkaa Aquamanin (2018, ohj. James Wan) aloittamaa linjaa, jossa DC:n supersankarit luotetaan kauhuelokuvista tunnettujen ohjaajien käsiin. Systeemi vaikuttaa toimivan.
Selkeästi nuoremmalle katsojakunnalle tarkoitettu Shazam! tuo arvoiltaan ja tunnelmaltaan mieleen 1980-luvun koko perheen elokuvat.
Se sijoittuu DC-universumiin, jossa Superman ja Batman ovat todellisia hahmoja. Asetelmaa hyödynnetään lukuisilla viittauksilla nimihahmoa kuuluisampiin sankareihin.
Shazam tunnettiin alun perin Captain Marvelina. Marvelin ja DC:n välisellä nimikiistalla leikitellään myös elokuvassa, jossa Billyn supervoimainen hahmo saa yhä uusia nimiä, joista yksikään ei vakiinnu.
Itseironinen suhtautuminen tuo mieleen Deadpoolit, mutta Shazamin! huumori on selvästi kiltimpää ja lapsiystävällisempää.
Huumorin ydin on supersankarin korskean ulkomuodon ja naiivin, pikkupoikamaisen käytöksen välisessä ristiriidassa. Asetelma on sama kuin Tom Hanksin tähdittämässä Bigissä (1988), mutta supervoimat antavat Zachary Leville mahdollisuudet aivan eri tason revittelyyn.
Shazamin! hauskin osuus leikkii ajatuksella, miten supervoimia käyttäisi lapsi, joka ei ole saanut ohjeita niiden hallinnasta tai käyttötarkoituksesta. No esimerkiksi varastamalla limonadia, menemällä alaikäisenä yökerhoon, lataamalla kännykän sormellaan ja tekemällä Youtube-videoita. Tältä osin Shazamia! voi pitää yhtenä kaikkien aikojen realistisimmista supersankarielokuvista.
Lapsenmielinen ja supersankarielokuvaksi pienimuotoinen Shazam! tuntuu mukavalta poikkeukselta yhä massiivisemmiksi ja mahtipontisemmiksi kasvaneiden Marvelin tehostemässäilyjen seassa. DC:n hahmoon pohjaavaksi elokuvaksi se on puolestaan suorastaan hilpeä.
J. K. Silvennoinen