#provinssi #alma 
Vera LehtomäkiTämän jälkeen viereiseen telttaan asteli brittiläinen Youngblud eli Dominic Harrison, joka on herättänyt musiikkimaailman huomion erityisesti energisillä esiintymisillään. 20-vuotiaan ja vasta yhden albumin julkaisseen artistin livekunnon sai todistaa hyväksi pienehkö, mutta sitäkin innostuneempi yleisö. Yungblud yhdistelee soljuvasti punkin, rapin ja skan aineksia ja suoltaa ne ulos valtaisalla vimmalla. Vilpitön ja lämminhenkinen esitys jätti jälkeensä tunteen, että tästä veijarista kuullaan vielä.
Yungbludin kanssa samaan aikaan esiintyneen Kingston Wallin ylösnousemus on vuoden kulttuuritekoja. Petri Wallin traaginen tarina olisi vielä hivenen traagisempi, mikäli Petrin musiikkia ei olisi enää tässä laajuudessa ja näin laadukkaana keikkalavoilla kuultu. Oikealla arvokkkuudella tämän pystyy maailmassa tekemään vain alkuperäinen kokoonpano Von Hertzenin veljeksillä varustettuna. Bändi piti hienosti yllä Kingston Wallin jamittelevaa perintöä, mutta samalla alkuperäistä suurempi kokoonpano ja Von Hertzenien taustalaulut antoivat biiseille hivenen lisää lihaa luiden ympärille. Todella taitava bändi ei jättänyt jossiteltavaa, elävä musiikki on hienoa kuin sen oikein tekee!
Viime aikoina hienoista paluuta tehnyt nu metal ehti lyhyen kukoistuksensa aikana muuttua massamusiikista yleiseksi sylkykupiksi. Samoista juurista versoo ensimmäiselle festivaalikeikalleen saapunut Lähiöbotox, jonka jäsenistöstä löytyy muun muassa Suomen ensimmäisiin kuuluneen ja genreään lyhyemmän uran tehneen KMA:n edustajistoa. Tällä kertaa bändi on onnistunut saamaan sanomaansa lisää kierroksia nostamalla keulalle Seksikäs-Suklaa -taiteilijanimellä tunnetun räppääjän. Lyhyen provinssiesiintymisen perusteella bändin biiseissä on sopivasti imua ja jonkinlainen meriitti lienee sekin, että Faith No More -laina We Care A Lot tuntui valjulta välipalalta bändin oman tuotannon rinnalla.
Päivän toistaiseksi suurimman yleisön onnistui houkuttelemaan Amorphis uusimman albuminsa Queen Of Timen spesiaalikeikalla. Hyvän vastaanoton saanut albumi on nostanut pitkän uran tehneen bändin jälleen askeleen korkeammalle ja hyvinhän tuo maistui myös livenä Provinssissa. Silti jonkinlainen täydentymä saatiin vasta metallimaailman ihanimman ilmestyksen Anneke Van Giersbergenin ilmestyessä vierailemaan Amongst Stars- ja Queen Of Timen ulkopuolelta lohkaistun Her Alone -kappaleiden aikana. Yhtään bändiä väheksymättä, Anneke oli se puuttuva ainesosa, jonka aikana musiikki kiilautui selkäytimeen asti.
Hyvä muistutus Provinssin kattauksen monipuolisuudesta saatiin siirryttäessä seuraamaan Jannika B:tä, jonka olisi voinut yleisömäärän perusteella siirtää hivenen suuremmalle lavalle. Näyttävä ja taitava laulajatar on esiintymisen puolesta valmis astumaan kokoa suurempiin saappaisiin, mutta biisimateriaali kaipaa vielä viimeistä hienosäätöä noustakseen ulos ihan ok -laarista.
Suomen vakiokävijöihin kuuluvan Flogging Mollyn aikana päälavan kenttä alkoi olla jo varsin täynnä. Bändin irkkuhenkinen rai rai -musiikki on jotenkin mennyt itseltäni ohi, vaikka siinä ei selkeästi mitään vikaa ole. Yleisö viihtyi ja tanssi hyväntuulisena, mikä selittänee sen miksi bändi tuntuu olevan lähes yhtä lähtemätön osa Suomen suvea kuin hyttyset ja The Sounds. Piristävänä yksityiskohtana mainittakoon, että mukavaa vaihtelua nähdä päälavalla yhtye, joka ulkonäöllisesti poikkeaa normistosta. Ei mitään eiliseen teeren tyttöjä ja poikia.